Lähde: www.finnkino.fi |
Miltä tuntuisi, kun sisällä jokin sanoo, että haluaisin olla
joku toinen? Kysykää sitä Mikko Virtaselta, vadelmaveneitä rakastavalta
suomalaiselta mieheltä, joka haluaisi olla ruotsalainen, koko sydämestään.
Lähde: www.finnkino.fi |
Lähde: www.finnkino.fi |
Mikko (Jonas Karlsson) on tavallinen suomalainen mies, joka
haluaisi kaikin tavoin olla ruotsalainen. Lapsuudessa hän piti kaikesta, mikä
liittyi Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen, jota Mikon isä ja isoisä eivät pystyneet
ymmärtämään. Monen sattuman saattelemana Mikko löytää itsensä ruotsinlaivan
kannelta kaiteen väärältä puolelta, vierellään ruotsalainen psykologi Mikael
Andersson (Erik Johansson). Hyppäämisen sijaan miehet päättävät tehdä identiteettivaihdon.
Lähde: www.finnkino.fi |
Oikea Mikael häviää ja Mikosta tulee oikea ruotsalainen. Hän
saa Mikaelin menneisyyden: työn ja perheen. Mitä tapahtuu kun Mikko kohtaa
Mikaelin perheen vanhainkodissa sairaan äidin luona? Miten Mikaelin sisko (Josephine Bornebusch) suhtautuu Mikkoon? Kääntyykö kaikki hyvin, kun Mikko löytää
itsellensä tulevan vaimon? Jatkaako hän valehtelua vai kertooko hän totuuden? Miten Mikko suhtautuu elämään, kun naapurissa asuu oikea suomalainen? Miten psykologin hommat sujuvat maallikolta? Palaako oikea Mikael kuvioihin takaisin?
Enempää juonta en kerro, sillä näin hauska ja sympaattinen
elokuva on nähtävä ihan itse!
Jonas Karlsson esittää loistavasti suomalaista, vaikka onkin
ruotsalainen. Hän osaa vangita suomalaisen miehen ruotsalaiseen sieluun,
loistosuoritus! Hänen roolihahmonsa on niin surkea selittämään omituista
käyttäytymistään, että kaikki mitä hän selittää hyväksytään. : D
Josephine Bornebusch on yksi lempinäyttelijöistäni, kiitos
Solsidan- sarjan. Nyt Josephine ei kuitenkaan näyttele hienostoperheen rouvaa
vaan hieman eksynyttä, alhaisen ärsytyskynnyksen omaavaa pikkusiskoa, joka ei
usko päässeensä eroon idioottiveljestään. Ei, nyt hän sai toisen idiootin vaivoikseen.
Josephine hoitaa pikkusiskon roolin mahtavasti, toinen loistosuoritus!
Jarmo Mäkinen tekee pienen sivuroolin elokuvassa, mutta
äärettömän hauskan sellaisen. Suomessa miestä ei ole totuttu näkemään
leppoisissa rooleissa, vaan yleensä hän on ollut se pahisten pahis. Ruotsissa
ymmärretään, että kovan ulkokuoren alla asuu todellinen komedienne. Hyi meitä
suomalaisia kun päästettiin Jarmo Ruotsiin!