Voi luoja, esitelmä on pidetty. Su-ma välisenä yönä tuli nukuttua sellaiset 4h ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja oma syke tuntui korvissa... 8.15 alkoi esitelmä, jota oli kuuntelemassa opettajia, luokkakavereita, muita valmistujia, isä ja Maija.
Isä meni sellaiseen paikkaan istumaan, etten aina nähnyt häntä, mutta Maijan katse oli niin naulattu muhun, että se oli kuin peili. Maijasta huomasi, että kun juttu ymmärrettiin ja milloin vitsi onnistui. Toimiva ja erittäin turvallinen olo oli... ja välillä sellainen rohkaiseva hymy vei ajatuksen pois paniikista. Kiitos rakas Maija... :) I owe you one, honey
20 minuuttia ja yksi elämäni tärkeimmistä hetkistä oli ohi (hitto kun tulee nyt niitä kyyneleitä)... sen jälkeen aloin pelkäämään opponoijien ja muiden kysymyksiä. Olin kuitenkin ihmeissäni, kuinka itsevarma olin vastauksissani. Jos en ollut aivan varma asioista, niin peitin epävarmuuden ja annoin ympäripyöreitä vastauksia. Oli huvittavaa katsoa tuttuja luokkalaisten kasvoja ja oman yliopettajan ilmeitä höpötellessäni. Joskus ilme oli kysyvä, joskus naurava ja joskus jotain muuta...
Opinnäytetyö on nyt korjattu. Pian tulostan 5kpl 63 sivun pituista työtä ja vien ne painettavaksi.
28.5 saan todistuksen ja sen jälkeen olen valmis INSINÖÖRI... ja sitten myöhemmin juhlitaan. Kutsut saatte kunhan olen saanut kaikesta 110% varmuuden...
à bientôt,
Phantom
Voi sua, ihana jos musta oli jotain iloa! Ja sä kyllä olit niin luonteva ja asiantunteva, että helppoahan sitä oli kuunnella :)
VastaaPoista