Taistelu pahaa vastaan on alkanut

Kävin katsomassa Harry Potter 7 Part 1:n ensi-illassa, sillä päätin että näin tärkeää tapahtumaa ei voi mennä katsomaan jonain muuna päivänä... ensi- illassa näet kaiken ennen arvosteluja, ja seuraavana aamuna voit nauraa arvostelijoille: Haha, et tiedä asiasta yhtään mitään.

Kuinka usein käy niin, että harkitset jonkun elokuvan katsomista, ja arvostelun luettuasi jätät sen katsomatta? Sinä, joka luet minun arvostelun, älä annan sen vaikuttaa päätökseesi elokuvan katsomisesta. Olen äärettömän puolueellinen arvostelija, sillä olen yksi niistä, joka kasvoi näiden kirjojen kanssa. 

Kun sain kuulla seitsemännen kirjan jakamisesta kahteen elokuvaan, olin reimuissani. Jes, kerrankin elokuvista ei jätetä parhaita kohtia pois sen takia, että 1000 sivuinen kirja yritetään mahduttaa 150 minuuttiin. Ja elokuvan nähtyäni, olen edelleenkin sitä mieltä.

Elokuva alkaa kirjalle uskollisesti Malfoyn kartanosta, jossa Malfoyt muiden kuolonsyöjien kanssa ovat kokoontuneet kuulemaan pääpahiksen, Voldemortin, käskyn jakoa. Kaikki odottavat Severus Kalkkarosta, joka tuo uutisia Harryn liikkeistä. Voldemort on päättänyt tappaa Harryn, kun pojan suojaus murtuu eli Harryn täyttäessä 18 vuotta. Ennen sitä Voldemortin on hankittava sauva, joka on vahvempi kuin Harryn. Kenen sauvan Voldemort ottaa ja onko uusi sauva voimakkaampi?

 

Feniksen kilta on kuitenkin askeleen edellä kuolonsyöjiä. Harry siirretään turvallisesti Kotikoloon. Harryn ystävät ja Feniksen killan jäsenet kokoontuvat Harryn sedän kotiin ja käyttävät monijuomalientä hämäyttäkseen kuolonsyöjiä. Kiltalaiset ja 7 Harrya nousevat ilmaan ja kaikki näyttää hyvältä, kunnes... kiroukset, manaukset ja Avada kedavrat sinkoavat ympäriinsä. Harryn arpea kivistää ja silmäkulmassa vilahtaa Voldemort. Hedwig pelastaa Harryn Avada kedavra- loitsulta ja ensimmäinen tärkeä hahmo on poissa. Harry pääsee itse Kotikoloon, mutta ketkä kaikki palaavat taistelukentältä?

Elokuvan alussa menetettyjen hahmojen muistoa kunnioitetaan jatkamalla elämää ja iloitsemalla jäljelle jääneestä perheestä ja rakkaudesta. Harry, Hermione ja Ron yllättyvät, kun Taikaministeri tulee jakamaan Dumledoren perintöä kolmikolle. Fleur ja Bill viettävät Weasleyllä häitään ja elämä alkaa voittamaan. Juhlissa Harry kuulee ja näkee mielenkiintoisia asioita, joihin hän joutuu palamaan piankin. Juhlat eivät ehdi loppua, kun tulee hälyytys: ”Taikaministeri on kuollut, ja suojaukset ovat murrettu! PAETKAA!”

Harry aloittaa Hermionen ja Ronin kanssa pakomatkan, joka loppuu vasta seuraavassa osassa. Kolmikko karistaa seuranneet kuolonsyöjät kintereiltään ja päätyvät Kalmanhanaukio 12:sta, Sirius Mustan sukukartanoon. He törmäävät Oljoon, kotitonttuun, joka on palvellut uskollisesti Mustan sukua. Kartano siirtyi Harryn nimiin Siriuksen kuoltua, ja pian Oljo joutuu tottumaan uuteen isäntään. Kolmikko alkaa kehitellä suunnitelmaa Hirnyrkkien etsimiseen, ja pian medaljongin nykyinen olinpaikka selviää. On aika käyttää monijuomalientä ja suunnata ajatukset taikaministeriöön. Kenellä medaljonki on ja onnistuvatko he saamaan sen?

 

Ministeriöstä pakeneminen ei suju suunnitelmien mukaan, ja kolmikko joutuu suuntamaan kulkunsa metsään. Kaiken paon aiheuttamassa tapahtuma kulussa Harryn sauva rikkoutuu. Useiden kuukausien oleskelu metsissä saavat aikaan paljon: Ron lähtee kävelemään Harryn ja Hermionen luota ja jäljelle jäänyt kaksikko lähtevät käymään Godricin notkossa. Miksi Hermionesta tuntuu, että heitä seurataan hautausmaalla ja miten Bathilda Bagshot ilmestyy heidän eteensä kuin tilauksesta? Onko kaikki miltä näyttää, ja mistä ilmestyy Nagini, Voldemortin käärme?

Kaksikko pääsee turvaan Godricin notkosta turvalliselle maaperälle, mutta pian Hermione huomaa, että kodinturvajoukot ovat liikkeellä samassa metsässä. Onneksi Hermionen asettamat suojaukset heidän ympärille pitävät heidät turvassa. Harry lukee eräänä iltana Dumbledoresta kertovaa elämänkertaa, kun hänen eteensä ilmestyy sinisenä hohtava naarashirvi. Harry lähtee seuraamaan suojeliusta ja saapuu pienelle, jäätyneelle lammelle. Naarashirvi pysähtyy lammen keskelle ja uppoaa jään alle. Harry kävelee lammen keskelle ja huomaa jotain, joka ei sovi tähän miljööseen. Harry päättää hakea esineen lammen pohjasta, mutta saatuaan esineen käsiinsä, Harry ei pääse pintaan. Kuka pelastaa Harryn varmalta kuolemalta?

Harryn pako jatkuu ja pian hän löytävät tiensä Lunan isän luokse. Lunan isä oli pitänyt häissä kummallista symbolia kaulassaan ja sen merkitys on selvitettävä. Mitä ovat Kuoleman varjelukset? Missä Luna on ja miksi Harryn kasvot ovat turvonneet? Miksi Harry päätyy Malfoyn kartanoon? Kuka pelastaa Harryn ja muut Voldemortin kynsistä? Ja viimeinen kysymys: Mitä Voldemort haluaa Dumbledoren haudasta?

Esitän elokuvan lopun pelkkinä kysymyksinä, sillä on paljon jännittävämpää istua teatterin penkissä kun ei tiedä mitä oikeasti tapahtuu, ellei siis ole lukenut kirjoja.

Elokuva oli loistava taidon näyte David Yatesin ohjaajantyöstä. Hän on osannut pitää jännitystä yllä 3 viimeisimmässä elokuvassa, ja lopettaa upean Saagan ensi heinäkuussa spektaakkeliin, jollaista ei varmasti ole nähty. Vuoden 2011 ohjaaja- Oscar on minusta jo jaettu, vaikken ole viimeistä elokuvaa nähnytkään :) Saihan Peter Jackson parhaan ohjaajan pystin viimeisestä Taru Sormusten Herrasta. 

Part 1 on loistava pohjustus- elokuva. Ensimmäisessä osassa kerrotaan lähtökohdat, joiden kanssa täytyy pärjätä viimeisessä suuressa taistelussa pahaa vastaan. Hirnyrkkien kohtalot, Dumbledoren taustat, Kuoleman varjelusten merkitys ja Voldemortin ajatusten juoksu alkavat aueta ja kaikkien näiden lopputulos on Part 2. Nyt vaan odotetaan 8kk, että voimme itkeä silmämme irti päästä.

Part 1:ssa oli paljon erilaisia ratkaisuja juonen etenemiseen ja osa ihan toimiviakin. Mutta minun yksi lempikohtauksista oli sivutettu täydellisesti: Dudlen ja Harryn keskustelu ennen serkusten eroa. SIIS MITÄ, ainoa kohta koko kirjasarjassa, jossa näytetään ettei Dudle ole täydellinen idiootti. ARG! Elokuvaan oli kuitenkin lisätty uusia kohtauksia, jotka toimivat loistavasti elokuvan juonessa ja tuovat uusia puolia esille näyttelijöistä.

Olen useasti kiistellyt kolmen ystäväni kanssa siitä, osaavatko pääkolmikko näytellä. Olen ollut sitä mieltä, että Emma ja Rupert ovat hyviä rooleissaan, ja kaverini sitä toista mieltä. Tämän leffan jälkeen kaksi ystävääni olivat yllättyneitä Emman näyttelijän taidoista, ja käänsivät kelkkansa ainakin hetkellisesti. Olisivat vaan kuunnelleet minua.:)

En tiedä oliko tämä yhtään selkeä arvostelu, mutta toivottavasti ainakin sellainen, joka saa sinut lähtemään elokuvateatteriin :)