sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Never Let Me Go

Never Let Me Go perustuu saman nimiseen kirjaan, ja kertoo kolmesta ystävästä, joiden elämän kulku on suunniteltu ennen syntymää.



Elokuvan päähenkilö on Kathy, joka on varttunut Hailshamin sisäoppilaitoksessa kuten muutkin hänen ystävänsä. Sisäoppilaitoksen oppilaat eivät päässeet koskaan koulunsa ulkopuolelle, vaan he elivät suljettua elämää aikuisiksi saakka. Heillä ei ollut vanhempia, heillä ei ollut ketään muita kuin toisensa ja opettajansa. Leluja he saivat silloin tällöin, kun ruokaa toimittava mies toi laatikollisen tavaroita, joita oppilaat pystyivät ostamaan omilla poleteilla.

Eräänä vuonna Kathyn ja hänen ystäviensä Ruthin ja Tommyn opettajaksi saapuu herttainen nainen, joka opettaa enemmän kuin muut opettajat. Hän kertoo ulkomaailmasta, ja pian hän kertoo oppilaita koskevan salaisuuden: heidät on luotu tarkoituksella ja heidän ainoa tehtävänsä elämässä on kuolla muiden hyväksi. Oppilaat katsovat toisiaan ja ovat ymmällään, mutta sanat jäävät kaikumaan heidän korvissaan. Seuraavana aamuna rehtori kertoo opettajan lähteneen, ja olleen häiriintynyt mieleltään.

Oppilaat kasvavat ja Kathy ja Tommy alkavat tuntea toisiaan kohtaan enemmän kuin ystävyyttä. Ruth huomaa Kathyn tunteet, ja päättää estää ystäviensä suhteen. Pian Ruth ja Tommy alkavat kulkemaan yhdessä ja Kathy joutuu nielemään pettymyksen.



Vuodet vierivät ja aikuisiksi varttuneet Kathy, Ruth ja Tommy muuttavat koulusta Mökkeihin, joihin oppilaat siirtyvät koulun jälkeen. Tähän mennessä heille on selvinnyt herttaisen opettajan sanojen tarkoitus: he ovat ihmisten klooneja, jotka on luotu ainoastaan elintenluovutuksia varten. Mökkeihin päästyään, nuoret aikuiset saavat tottua todelliseen maailmaan ja alkaa elämään rajattuja elämiään. Mökeissä asuu eri puolelta Englantia saapuneita sisäoppilaita, joiden tulevaisuus on sama. Useimmat ovat löytäneet elämän kumppaninsa kouluistaan, ainoastaan Kathy on yksin parien keskellä. Mökit sijaitsevat maatiloilla, ja nuorten päivät kuluvat maatilan askareissa ja illalla tv:tä katsoessa.

Mökissä kauemmin asuneiden huvitus on löytää alkuperäinen minänsä, eli itsensä alkuperäinen versio. Eräs pariskunta kertoo Ruthille löytäneensä hänen minänsä. Nuoret lähtevät tarkistamaan asiaa, ja Ruth tukeutuu parhaaseen ystävään Kathyyn ja poikaystäväänsä Tommyyn. Ruth ei löydä minäänsä ja tuntee epätoivoa. Tommy ja Kathy puhuvat pitkästä aikaa kahdestaan ja löytävät ystävyytensä uudelleen.

Nuoret saavat pian päättää, haluavatko he kouluttautua valvojiksi, eli luovuttajien hoitajiksi. Valvojana pystyy lykkäämään omaa luovutustaan hieman myöhemmäksi. Kathy päättää lähteä koulutukseen, sillä ei kestä Ruthin ja Tommyn suhdetta silmiensä edessä. Tommy puhuu Kathylle kaipaavansa heitä, ja miettivänsä millaista elämä olisi ollut Kathyn kanssa. Ystävien tiet eroavat useiksi vuosiksi.



On kulunut vuosia, ja Kathy toimii rutiinilla valvojana elintenluovuttajille. Hän on heidän tukenaan ennen leikkausta ja leikkausken jälkeen. Hän tuo herkkuja, lukee ääneen ja pelaa pelejä ja juttelee potilaiden kanssa. Luovuttaja voi kestää neljäkin leikkausta ennen kuin menehtyy. Kathyn ympärillä luovuttajia kuolee, ja Kathyn tehtäväksi jää kuitata vain papereita kuoleman jälkeen. Eräänä päivänä hän näkee Ruthin kuvan sairaalan tietokoneella ja kysyy, onko hän kuollut. Hoitaja kertoo hänen odottavansa seuraavaa leikkausta, mutta ei usko hänen selviytyvän siitä.

Kathy menee katsomaan Ruthia ja Ruth ilahtuu nähdessään ystävänsä. He juttelevat menneissä, ja pian keskustelu kääntyy Tommyyn. Ruth ei ole nähnyt Tommya aikoihin, mutta tietää missä tämä asuu. Tytöt lähtevät tapaamaan Tommyyn. Ruth ei ole valmis, mutta Kathy juoksee halaamaan Tommya ja näkee tämän olevan hieman väsynyt ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Ystävykset lähtevät rannalle katsomaan vanhaa hylkyä, josta he ovat kuulleet vain puhuttavan. Ruth kertoo ystävilleen katuvan heidän erottamistaan, ja hänellä olisi keino sovittaa tekonsa. Hän kuuli, että jos pariskunta pystyy todistamaan rakkautensa ja mielensä, he voisivat saada lykkäystä ja muutaman yhteisen vuoden. Ruth antaa Kathylle ja Tommylle osoitteen, josta he voisivat saada avun. Tommy on innoissaan ja kerää omia piirustuksiaan todistaakseen mielensä ja pariskunta lähtee tapaamaan vanhaa johtajaa. Saavatko he yhteisiä vuosia lukkoon lyödystä tulevaisuudesta huolimatta?



Elokuva oli jollain tavalla pysäyttävä, kun alkaa ajattelemaan minkä vuoksi ihmiset todella elivät? He olivat ihmisten klooneja, jotka luovuttivat elimiään niitä tarvitseville saamatta elää elämäänsä kuten halusivat. Minua kyseinen ajatus alkoi ahdistamaan, ja ahdisti pitkään elokuvan jälkeen. Ainoa kysymys mikä mieleeni tulee on: miksi?

Ehkä pelottavin asia elokuvassa oli se, ettei oppilaille kerrottu heidän elämän tarkoitusta. Tuntui siltä, että ihmiset saivat elämänsä alkuun ja kohta heidän alta vedetään matto. Heille annetaan elämä, mutta ainoastaan rajattu sellainen. Heidän täytyy oppia elämään tietäen, että huominen voi olla viimeinen.

Carey Mulligan tekee loistavan roolin Kathynä, ja saa tuntemaan sympatiaa häntä kohtaan. Hänessä on kaunista rauhallisuutta, suvaitsevaisuutta ja aistillisuutta, joka saa katsojan asettumaan hänen tilalleen. Hänet voi muistaa uusimmasta Ylpeys ja Ennakkoluulo- elokuvasta tai Northanger Abbeystä.

Keira Knightley tekee osuvan roolin itsekkäänä Ruthina, joka joutuu myöntämään virheensä ennen kuolemaansa. Keiran rooli verrattuna Careyniin on huomattavasti pienempi, mutta ilman Keiran ja Careyn välistä kemiaa elokuvaa ei olisi voitu tehdä.

Tommya esittävä Andrew Garfield muistetaan parhaiten Social Networkista, mutta tämä elokuva näyttää sen, että Andrew pystyy tekemään rankempia rooleja. Ihastuin Andrewn näyttelemiseen, ja tulen seuraamaan innolla hänen uraansa. Uusi tähti on syttynyt.



Suosittelen elokuvaa, mutta sitä ei kannata mennä katsomaan täyte-elokuvana päivän päätteeksi. Elokuva saa ajattelemaan omaa elämää, ja kiittämään siitä kaikista huonoista puolista huolimatta. Elämä on lahja, joka on suotu harvoille ja valituille.

Kiitos kun jaksat lukea Blogiani, olet ajatuksissani <3

Kommentoi kirjoitustani, haluan kuulla mielipiteesi :)

Love, Phantom

Black Swan

Joutsenlampi on yksi maailman kuuluisimmista baleteista, jonka musiikki on elänyt vuosikymmeniä. Jos ei tiedä baletin juonta, tietää varmasti Joutsenlammen musiikin. Tšaikovskin nerokas musiikki salpaa hengityksen ja kun siihen yhdistetään baletti, ei voi olla kuin lumoutunut. Kävin ensimmäisen kerran baletissa lukiossa musiikinryhmän kanssa ja rakastuin ikuisesti. Tanssijoiden notkeus, kauneus ja aistillisuus jättivät ikuisen baletin palon sydämeeni.



Joutsenlammesta ei pysty tekemään kun upean elokuvan, ja lopputuloksena on vuoden 2010 Black Swan. Elokuva voitti yhden arvostetuimmista Oscar-palkinnoista, naispääosan, jota esitti kuvankaunis Natalie Portman. Vaikka elokuva oli ehdolla viidessä eri kategoriassa, kaikki odottivat vain Natalien palkintoa, sillä hän oli todella ansainnut sen. Ja jos joku olisi vienyt sen hänen nenän edestään, olisin lähtenyt Hollywoodiin keskustelemaan Akatemian kanssa... :D (olisin tehnyt saman, jos Colin Firth ei olisi saanut Oscariaan)

Black Swan sijoittuu New Yorkin Balettiin, jossa Joutsenlammen pääroolin valinta lähenee. Nina Sayers on baletin parhaimpia tanssijoita, teknisesti. Hän on ujo tyttö, joka ei osaa ilmasta itseään ja antaa tunteittensa viedä. Baletin ohjaaja Thómas Leroy käy katsomassa tanssijoiden harjoituksia ja tarkastelee heitä kaksoisroolitusta varten. Hän tietää Ninalta puuttuu kuitenkin intohimo, jota Joutsenlammen kaksoisrooliin tarvitaan: kaunis ja siro Nina on kuin luotu valkoisen joutsenen rooliin, mutta häneltä puuttuu mustan joutsenen voima ja intohimo.

Nina on kuitenkin päättänyt saada roolin ja tehdä töitä sen eteen. Ninan äiti tukee tytärtään, onhan hänkin ollut balettitanssija ennen Ninan syntymää. Äiti haluaa, että Nina saa elämänsä roolin, jota hän ei itse koskaan saanut. Hän harjoittelee tanssimista Baletissa ja kotona, hän muotoilee balettitossunsa kotona, hän veryttelee ja paikkaa haavojansa ennen töihin lähtöänsä. Hän haluaa olla täydellinen, kaikessa. Hänelle ei riitä keskinkertaisuus, ainoastaan täydellisyys.

Nina kysyy Thómakselta roolijakoa, ja tämä kertoo ajatelleensa Ninan kilpailijaa. Nina haluaa tietää perustelut, jotka hän sisimmässään tietää: hän ei osaa heittäytyä, hän ei näytä intohimoaan. Thómas kaappaa Ninan syliinsä ja yrittää suudella Ninaa kuitenkaan siinä onnistumatta, sillä nuori tanssija puree ohjaajaa huuleen. Thómas näkee sielunsa silmin mustan joutsenen intohimon ja päättää muuttaa roolijaon. Ninasta tulee Joutsenlammen päätähti ja alkaa kuukausien riipivä harjoittelu. Harjoitukset toistensa jälkeen, eikä Nina löydä itseänsä, intohimoa ja seksuaalista voimaansa.

Epäonnistumisen Thómasin silmissä saavat Ninan raapimaan itseään, joka on ollut hänellä aina ongelma stressin tullessa. Äiti alkaa vainoharhaisesti seuraamaan tyttärensä tekemisiä ja leikkaa tyttärensä kynsiä, ettei tyttö pääsisi satuttamaan itseään. Harjoitukset ja päivät kuluvat, ja Ninalle alkaa tulla pakkomielle itsensä löytämiseen, joka laukaisee hänen hallusinaatiot. Hän näkee itsensä raapimassa itseään, hän repii sormiensa nahkoja verille, hän näkee verta. 



Balettiin saapuu siirtotanssija Lily, joka ei ole teknisesti lahjakkain, mutta hänellä on intohimoa, tunnetta ja seksikkyyttä. Thómas alkaa harkita roolin antamista Lilylle, ja Nina yrittää löytää edelleen omaa seksuaalisuutta. Erään harjoituksen jälkeen Nina ja Thómas jäävät kahden kesken peilisaliin ja Thómas näyttää mitä hän tarkoittaa musta joutsenen viettelytaidoilla. Hän ottaa Ninan syliinsä suutelee tätä ja koskettelee tyttöä viettelevästi. Nina heittäytyy, mutta liian myöhää. Thómas lähtee salista ovet paukkuen ja Nina jää itkeskellen saliin. Mikä häntä vaivaa, ja miksi Lilyn läsnäolo saa hänet aina pelkäämään roolinsa menetystä? Miksi Ninan selkään ilmestyy ärtynyt alue, juuri siihen kohtaan, jota hän hallusinaatiossa raapi?



Lily yrittää ystävystyä Ninan kanssa ja yrittää saada tytön rentoutumaan. Lily pyytää Ninaa baariin kanssaa, ja hän suostuu lähtemään. Lily tarjoaa Ninalle ekstaasipilleriä rentoutumiseen, mutta tämä kieltäytyy. He tapaavat mukavat miehet ja ilta jatkuu höpötellessä. Lily laittaa kotiin suuntaavan Ninan lasiin muutaman pillerin ja ehdottaa, että tämä jäisi vielä bilettämään. Nina jää, ja pillerin tuoman vapauden avulla hän rentoutuu ja tanssii läpi yön. Hän lähtee kotiin Lilyn kanssa, jossa hysteerinen äiti odottaa tytärtään. Nina pakenee omaan huoneeseen ja telkeää oven, ettei äiti pääsisi hänen luokseen. Etukäteen kohuttu kohtaus, jossa Lily ja Nina harrastavat seksiä, on todellä intohimoinen ja elokuvaan sopiva. Ninan herätessä Lily on poissa, mutta ovi on edelleen säpissä. Mitä yöllä on tapahtunut ja mikä on totta ja mikä hänen kuvitelmaansa. 



Ensi-iltaan ei ole kuin muutama kuukausi, ja on aika esitellä New Yorkin kermalle ja tuottajille Baletin uusi tähti. Baletin entinen huipputanssija Beth ryyppää illallisilla ja riehuu Thómasille. Nina nauttii parrasvaloista ja Thómasin huomiosta, mutta ei voi olla ajattelematta Bethiä. Thómas kutsuu Ninan yömyssylle ja kysyy Ninalta suoraan seksuaalisia kysymyksiä. Ninan mennessä hämilleen, Thómas lähettää Ninan kotiin lepäämään ja keräämään voimia harjoituksiin. Seuraavana aamuna Baletissa kerrotaan, että Beth on joutunut kolariin, ja hänen jalat on jouduttu leikkaamaan.

Nina saa oman pukuhuoneensa, johon hän laittaa Bethiltä varastettuja tavaroita. Tavarat edustavat hänelle menestystä, joita katsellessaan hän muistaisi päämääränsä. Hänen hallusinaatiot pahenevat ja pian hän näkee selkäänsä kasvavia piikkejä, ja pian hän repii käsistään nahkaa. Harjoituksiin tullessa, hän näkee Lilyn tanssimassa hänen rooliaan. Lily on pettänyt hänet. Thómas kuitenkin kertoi antaneensa Lilylle Joutsenprinsessan roolin varalle, jos Nina ei pysty esittämään rooliaan. Nina katuu varasteluaan ja menee tapaamaan Bethiä sairaalaan. Mitä sairaalassa tapahtuu ja miksi Ninan äidin piirrokset alkavat huutaa Ninalle?


Ensi-iltaan on muutama päivä, ja Nina on saanut tarpeekseen äitinsä vainoharhaisesta huolehtimisesta. Hän huutaa äidilleen suunsa puhtaaksi, ja lähtee harjoituksiin. Ensi-iltaa edeltävänä yönä, Ninan äiti lukitsee tytön huoneeseen ja estää tätä lähtemästä esitykseen. Nina ehtii juuri ja juuri esitykseen, vaikka Lily onkin hänen puvussaan jo valmiina esiinymään. Ensimmäinen osa esityksestä menee penkin alle ja Nina melkein teloo jalkansa. Puoliajalla Lily tulee huoneeseen mustan joutsenen asussa ja kertoo vieneensä hänen paikkansa. Mitä tapahtuu, kun lopputuloksena Nina piilottaa Lilyn ruumiin vessaan ja Nina palaa estraadille punaiset silmät loistaen?



Toinen näytös alkaa ja musta joutsen nousee lavalle. Nina häikäisee kaikki esityksellään. Hänen kätensä liikkuvat kuin joutsenella, hän viettelee kaikki katsomossa ja lavalla. Kulisseissa Nina antaa Thómakselle intohimoisen suudelman ja jatkaa esitystä. Miksi Lily kävelee Ninaa vastaan kulisseissa, ja miksi Nina vuotaa verta näytöksen lopussa?



Black Swan on loistava trilleri, joka pitää katsojan naulittuna koko elokuvan ajan. Ninan hallusinaatiot kertovat Natalie Portmanin neroudesta näyttelijänä. Hänen tanssinsa on lumoavaa, ja alkukohtauksessa näyttää siltä, että Natalien kädet olisivat joutsenen siipiä, jotka liikkuvat kevyenä pois lavalta. Natalie Portman vie roolin upeasti viime minuuteille saakka, ja näyttää, miten täydellisesti roolityön voi todella tehdä.

Lilyn esittäjä Mila Kunis tekee upean sivuroolin, joka ei kuitenkaan saanut sivuosa-ehdokkuutta Oscareissa. Emme ymmärrä sitä ystävieni kanssa vieläkään. Mila on niin intohimoinen ja viekas, että luulisi hänen saavansa miehen kuin miehen kiedottua sormiensa väliin. Rooli ei ole erikoinen, mutta Mila tekee siitä omalla panoksellaan U P E A N.

Suosittelen elokuvaa balettia rakastaville, ja myöskin niille, jotka eivät ole vielä syttyneet tähän taidemuotoon. Lupaan, että baletin lisäksi saatte nähdä jännitystä, kauhun kiljahduksia / puistatuksia ja aimo annoksen seksuaalista värähteluyä.

Love, Phantom