sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Never Let Me Go

Never Let Me Go perustuu saman nimiseen kirjaan, ja kertoo kolmesta ystävästä, joiden elämän kulku on suunniteltu ennen syntymää.



Elokuvan päähenkilö on Kathy, joka on varttunut Hailshamin sisäoppilaitoksessa kuten muutkin hänen ystävänsä. Sisäoppilaitoksen oppilaat eivät päässeet koskaan koulunsa ulkopuolelle, vaan he elivät suljettua elämää aikuisiksi saakka. Heillä ei ollut vanhempia, heillä ei ollut ketään muita kuin toisensa ja opettajansa. Leluja he saivat silloin tällöin, kun ruokaa toimittava mies toi laatikollisen tavaroita, joita oppilaat pystyivät ostamaan omilla poleteilla.

Eräänä vuonna Kathyn ja hänen ystäviensä Ruthin ja Tommyn opettajaksi saapuu herttainen nainen, joka opettaa enemmän kuin muut opettajat. Hän kertoo ulkomaailmasta, ja pian hän kertoo oppilaita koskevan salaisuuden: heidät on luotu tarkoituksella ja heidän ainoa tehtävänsä elämässä on kuolla muiden hyväksi. Oppilaat katsovat toisiaan ja ovat ymmällään, mutta sanat jäävät kaikumaan heidän korvissaan. Seuraavana aamuna rehtori kertoo opettajan lähteneen, ja olleen häiriintynyt mieleltään.

Oppilaat kasvavat ja Kathy ja Tommy alkavat tuntea toisiaan kohtaan enemmän kuin ystävyyttä. Ruth huomaa Kathyn tunteet, ja päättää estää ystäviensä suhteen. Pian Ruth ja Tommy alkavat kulkemaan yhdessä ja Kathy joutuu nielemään pettymyksen.



Vuodet vierivät ja aikuisiksi varttuneet Kathy, Ruth ja Tommy muuttavat koulusta Mökkeihin, joihin oppilaat siirtyvät koulun jälkeen. Tähän mennessä heille on selvinnyt herttaisen opettajan sanojen tarkoitus: he ovat ihmisten klooneja, jotka on luotu ainoastaan elintenluovutuksia varten. Mökkeihin päästyään, nuoret aikuiset saavat tottua todelliseen maailmaan ja alkaa elämään rajattuja elämiään. Mökeissä asuu eri puolelta Englantia saapuneita sisäoppilaita, joiden tulevaisuus on sama. Useimmat ovat löytäneet elämän kumppaninsa kouluistaan, ainoastaan Kathy on yksin parien keskellä. Mökit sijaitsevat maatiloilla, ja nuorten päivät kuluvat maatilan askareissa ja illalla tv:tä katsoessa.

Mökissä kauemmin asuneiden huvitus on löytää alkuperäinen minänsä, eli itsensä alkuperäinen versio. Eräs pariskunta kertoo Ruthille löytäneensä hänen minänsä. Nuoret lähtevät tarkistamaan asiaa, ja Ruth tukeutuu parhaaseen ystävään Kathyyn ja poikaystäväänsä Tommyyn. Ruth ei löydä minäänsä ja tuntee epätoivoa. Tommy ja Kathy puhuvat pitkästä aikaa kahdestaan ja löytävät ystävyytensä uudelleen.

Nuoret saavat pian päättää, haluavatko he kouluttautua valvojiksi, eli luovuttajien hoitajiksi. Valvojana pystyy lykkäämään omaa luovutustaan hieman myöhemmäksi. Kathy päättää lähteä koulutukseen, sillä ei kestä Ruthin ja Tommyn suhdetta silmiensä edessä. Tommy puhuu Kathylle kaipaavansa heitä, ja miettivänsä millaista elämä olisi ollut Kathyn kanssa. Ystävien tiet eroavat useiksi vuosiksi.



On kulunut vuosia, ja Kathy toimii rutiinilla valvojana elintenluovuttajille. Hän on heidän tukenaan ennen leikkausta ja leikkausken jälkeen. Hän tuo herkkuja, lukee ääneen ja pelaa pelejä ja juttelee potilaiden kanssa. Luovuttaja voi kestää neljäkin leikkausta ennen kuin menehtyy. Kathyn ympärillä luovuttajia kuolee, ja Kathyn tehtäväksi jää kuitata vain papereita kuoleman jälkeen. Eräänä päivänä hän näkee Ruthin kuvan sairaalan tietokoneella ja kysyy, onko hän kuollut. Hoitaja kertoo hänen odottavansa seuraavaa leikkausta, mutta ei usko hänen selviytyvän siitä.

Kathy menee katsomaan Ruthia ja Ruth ilahtuu nähdessään ystävänsä. He juttelevat menneissä, ja pian keskustelu kääntyy Tommyyn. Ruth ei ole nähnyt Tommya aikoihin, mutta tietää missä tämä asuu. Tytöt lähtevät tapaamaan Tommyyn. Ruth ei ole valmis, mutta Kathy juoksee halaamaan Tommya ja näkee tämän olevan hieman väsynyt ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Ystävykset lähtevät rannalle katsomaan vanhaa hylkyä, josta he ovat kuulleet vain puhuttavan. Ruth kertoo ystävilleen katuvan heidän erottamistaan, ja hänellä olisi keino sovittaa tekonsa. Hän kuuli, että jos pariskunta pystyy todistamaan rakkautensa ja mielensä, he voisivat saada lykkäystä ja muutaman yhteisen vuoden. Ruth antaa Kathylle ja Tommylle osoitteen, josta he voisivat saada avun. Tommy on innoissaan ja kerää omia piirustuksiaan todistaakseen mielensä ja pariskunta lähtee tapaamaan vanhaa johtajaa. Saavatko he yhteisiä vuosia lukkoon lyödystä tulevaisuudesta huolimatta?



Elokuva oli jollain tavalla pysäyttävä, kun alkaa ajattelemaan minkä vuoksi ihmiset todella elivät? He olivat ihmisten klooneja, jotka luovuttivat elimiään niitä tarvitseville saamatta elää elämäänsä kuten halusivat. Minua kyseinen ajatus alkoi ahdistamaan, ja ahdisti pitkään elokuvan jälkeen. Ainoa kysymys mikä mieleeni tulee on: miksi?

Ehkä pelottavin asia elokuvassa oli se, ettei oppilaille kerrottu heidän elämän tarkoitusta. Tuntui siltä, että ihmiset saivat elämänsä alkuun ja kohta heidän alta vedetään matto. Heille annetaan elämä, mutta ainoastaan rajattu sellainen. Heidän täytyy oppia elämään tietäen, että huominen voi olla viimeinen.

Carey Mulligan tekee loistavan roolin Kathynä, ja saa tuntemaan sympatiaa häntä kohtaan. Hänessä on kaunista rauhallisuutta, suvaitsevaisuutta ja aistillisuutta, joka saa katsojan asettumaan hänen tilalleen. Hänet voi muistaa uusimmasta Ylpeys ja Ennakkoluulo- elokuvasta tai Northanger Abbeystä.

Keira Knightley tekee osuvan roolin itsekkäänä Ruthina, joka joutuu myöntämään virheensä ennen kuolemaansa. Keiran rooli verrattuna Careyniin on huomattavasti pienempi, mutta ilman Keiran ja Careyn välistä kemiaa elokuvaa ei olisi voitu tehdä.

Tommya esittävä Andrew Garfield muistetaan parhaiten Social Networkista, mutta tämä elokuva näyttää sen, että Andrew pystyy tekemään rankempia rooleja. Ihastuin Andrewn näyttelemiseen, ja tulen seuraamaan innolla hänen uraansa. Uusi tähti on syttynyt.



Suosittelen elokuvaa, mutta sitä ei kannata mennä katsomaan täyte-elokuvana päivän päätteeksi. Elokuva saa ajattelemaan omaa elämää, ja kiittämään siitä kaikista huonoista puolista huolimatta. Elämä on lahja, joka on suotu harvoille ja valituille.

Kiitos kun jaksat lukea Blogiani, olet ajatuksissani <3

Kommentoi kirjoitustani, haluan kuulla mielipiteesi :)

Love, Phantom

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti