Yksi maailman vanhimmista saduista on Punahilkka. Sadulla halutaan opettaa, että kuuntele aina vanhempiasi ja älä puhu vieraille ihmisille. Kai yksi opetus voisi olla myös, että ulkomuoto voi pettää. Viimeinen opetus tuli esille liiankin hyvin tämän kevään Punahilkka- filmatisoinnissa.
Uusissa filmatisoinneissa on se hyvä puoli, että juonta voidaan muokata ja tehdä jopa kiinnostavammaksi. Tässä elokuvassa se onnistui ihan hyvin, mutta silti juoni jäi keskeneräiseksi.
Elokuva kertoo Valerien (Amanda Seyfried) ja köyhän puunhakkaaja Peterin (Shiloh Fernandez) rakkaustarinan, joka joutuu koetukselle niin kilpakosijan kuin myös kotikylää vaanivan ihmissuden toimesta. Nuoripari on päättänyt karata vihille, mutta suunnitelma sotkee ihmissuden hyökkäys kylää kohtaan. Tällä kertaa kohde on osunut Valerien perheeseen ja Valerien sisko löydetään raadeltuna. Vuosikausia ihmissusi oli pysynyt poissa kyläläisten uhratessa parhaan karjansa pedolle, mutta nyt se on palannut. Miksi?
Valerien isä Cesaire (Billy Burke) ja kylän muut miehet lähtevät jahtaamaan petoa ylös vuoristoon, ja naiset jäävät kylään. Ihmissusi elää luolastossa, johon miehetkin astuvat. Peto saadaan surmattua, mutta niin saa myös Valerien tuleva appi, Henryn (Max Irons) isä. Kyläläiset luulevat pedon olevan kuollut, mutta ovatko asiat kuitenkaan näin? Kylään saapuu papin kutsumana Isä Salomon (Gary Oldman), joka on tappanut muualla maassa useita ihmissusia. Isä Salomon pilaa ihmisten huojentuneen mielen: ihmissusi on elossa, ja se on yksi kyläläisistä.
Kylässä järjestetään juhlat kaikesta huolimatta, mutta kesken juhlien ihmissusi ilmestyy paikalle. Kaikki pakenevat ja niin tekee Valeriekin. Susi ja Valerie kohtaavat kuitenkin ja susi alkaa puhua tytölle. Valerien ymmärtää suden puhetta. Susi jättää kylän rauhaan, jos tyttö lähtee ihmissuden mukaan. Miksi Peter ja Henry häviävät ennen suden saapumista?
Valerie suree kohtaloaan kahden miehen välillä, ja päättää lähteä isoäitinsä luokse metsään. Isoäiti on erakoitunut mökkiinsä, eivätkä kyläläiset uskalla mökille. Valerie tuntee omituista vetovoimaa isoäitinsä voimiin ja huomaa, että kaikki ei ole ihan niin kuin ennen. Isoäiti antaa pojantyttärelleen punaisen viitan, jonka hän on tehnyt häitä varten. Henry antaa Valerielle hopeisen rannerenkaan kihlajaislahjaksi. Miten Valerie voi kertoa rikkaalle sepälle, ettei hän ole tätä varten?
Kylässä kaikki ovat hermostuneita punaisen kuun aikana, sillä jos susi puree ihmistä kuun aikana, pureman saanut muuttuu myös ihmissudeksi. Isä Salomon on varuillaan kylässä, ja käskee kyläläisten paeta kirkkoon, sillä siunattu maa pitää ihmissuden kurissa. Isä Salomon saa tietää, että susi on puhunut Valerielle ja pian kaikki luulevat Valerieta noidaksi. Isä Salomon näkee tilaisuuden tulleen ja käyttää tyttöä syöttinä. Valerie vangitaan ja laitetaan rautainen susinaamio päähän ja asetetaan uhrauskivelle. Saapuuko susi, vai ehditäänkö tyttö pelastamaan? Miksi Peter on telkien takana, ja miksi Henry käyttäytyy oudosti? Mitä tapahtuu isoäidin mökillä, jossa tapetaan uusi uhri?
En ymmärrä, miksi elokuva arvosteltiin etukäteen Catherine Hardwicken ohjauksen takia. Vaikka hän tekikin Twilight- elokuvan, ei se tarkoita että tämä elokuva olisi sen kopio. Vaikka tuttuja elementtejä ja näyttelijöitä näissä kahdessa elokuvassa onkin, pidän niitä kuitenkin erillisinä teoksina, niin kuin pitäisi. Onko se niin väärin, että ohjaaja pitää tietyn tyyppisistä juonista. :D Pitäväthän elokuvafriikitkin tietyistä genreistä enemmän kuin toisista.
Eräs ystäväni näki elokuvan minun jälkeeni, ja hän sanoi Amandan silmien häirinneen koko elokuvan ajan. No myönnetään, olivathan ne melko suuret, mutta eivät ne minua häirinneet :) Olimme kuitenkin samaa mieltä siitä, että Max Irons on ihana piristysruiske Hollywoodin tähtikaartiin. Parasta kuitenkin Maxissa on se, että hän on britti ja vielä Jeremy Ironsin poika. (Jos nyt joku ei tiedä, kuka on Jeremy Irons, klikkaa nimeä ja äkkiä) :) Tästä nuoresta näyttelijästä kuulemme vielä.
Elokuvan lavasteet olivat keinotekoisia, ja se verottaa hieman katsomisen nautintoa. Olen samaa mieltä ystäväni kanssa siitä, että miten puvustus ja meikkaus tukevat toisiaan. Tässä elokuvassa näyttelijät kulkevat likaisen ja rikkinäisen näköisissä vaatteissa, mutta hiukset ovat täydellisillä kiharoilla ja kasvot täydellisessä meikissä. Uskottavaako? Noup.
Vaikka IMDbssä tämä elokuva on saanut 4,7 keskiarvon, niin ei elokuva niin huono ollut. Jännitys pysyi koko elokuvan ajan pinnassa, ja juoni oli ovelasti kirjoitettu. Tämä elokuva on kannattaa nähdä kerran elämässä. Oikeasti, tarkoitan sitä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti