Aah, Pariisi, maailman kaunein ja romanttisin kaupunki. Näin lukee varmasti jokaisessa matkaoppaassa, ja kaupungissa käyneenä allekirjoitan sen täysin. Pariisi oli ensimmäinen ulkomaanmatka, jonka tein ilman vanhempiani ihanan ystäväni kanssa. 8 päivän ajan tunsin olevani aikuinen ja hallitsin maailmaa.
Pariisi on täynnä upeaa arkkitehtuuria: parvekkeita, portaikkoja, rakennuksia, monumentteja, historiallisia paikkoja ja ennen kaikkea kauniita siltoja. En ole vieläkään osannut päättää, onko kaupunki kauniimpi päivällä vai yöllä? Pariisi on kaunis aina.
Elokuva alkaa kauniilla videolla Pariisin eri nähtävyyksistä ja historiallisista paikoista (pelkkien paikkojen näkeminen sai mieleen kauniita muistoja). Seuraavaksi tutustutaan kauniissa puutarhassa elokuvan päähenkilöihin, Giliin (Owen Wilson) ja Ineziin (Rachel McAdams). Nuoripari on menossa naimisiin, ja ovat tulleet tapaamaan Inezin vanhempia Pariisiin. Isä on johtaja ja äiti seurapiirirouva. Gil on taiteellinen ajattelija ja Inez hienostoperheen tytär eivätkä ajattele aina asioista samalla tavalla. Gil haluaisi kierrellä Pariisia ja viettää romanttista aikaa, kun taas Inez ei ymmärrä mikä Pariisissa on niin hienoa.
Pariskunta ja appivanhemmat ovat syömässä, kun he tapaavat Inezin ystäväpariskunnan Paulin (Michael Sheen)ja Carolin (Nina Arianda). He päättävät yhdessä lähteä seuraavana päivänä Versailesin linnaan Gilin vastustuksista huolimatta. Paul on asiantuntijoiden asiantuntija, joka alkaa väittelemään museoiden oppaidenkin kanssa historiallisista faktoista. Muutaman päivän kuunneltua Paulin pätemistä, Gil päättää lähteä pienessä humalassa kävelemään Pariisin katuja illan pimentyessä. Kello lyö pian kaksitoista, ja matka uuteen aikaan voi alkaa.
Katua pitkin ajaa 1920-luvun upea, vanha auto, jonka sisältä ihmiset huutavat Giliä ranskaksi liittymään seuraansa. Pian hän huomaa, että ympärillä on maailman tunnetuimpia kirjailijoita ja taiteilijoita; Zelda Fitzgerald, F. Scott Fitzgerald , Cole Porter , Ernest Hemingway sekä Pablo Picasso. Ainoa asia, mikä asian tekee omituiseksi on se, että kaikki ovat kuolleet aikoja sitten. Gil on siis tullut hulluksi tai hypännyt ajassa 1920-luvun Pariisiin.
Hemingway vie Gilin Gertrude Steinin luokse, jossa Gil tapaa taiteilijoiden muusan, Adrianan (Marion Cotillard), joka seurustelee Picasson kanssa. Stein ja Picasso keskustelevat kiihkeästi Picasson teoksesta, joka esittää Adrianaa. Taiteilijoiden väitellessä Gil ja Adriana keskustelevat elämästä. Gil kertoo olevansa kirjailija, ja Steinin luettua Gilin kirjan alkutekstin, Adriana on lumoutunut uudesta ystävästään. Adriana kertoo olevansa pukusuunnittelija, joka on opiskellut Coco Chanelin opissa. Pian Gilin on aika lähteä takaisin hotellille. Häneltä jää sopimatta, milloin hän tapaa Steinin ja muut uudestaa, ja kun hän palaa takaisin talolle, hän ei pääse enää sisään.
Uusi päivä alkaa, ja Gil on täynnä intoa kirjoittaa kirjaansa. Inez pakottaa sulhasensa kuitenkin taidenäyttelyyn Paulin ja hänen vaimonsa kanssa. Taidenäyttelyssä on esillä sama Picasson teos, josta Gil oli kuullut pitkän väittelyn edellisenä iltana. Nyt hän pystyi kerrankin laittamaan kampoihin Paulin sukkeluuksille. Kukaan ei tajua Gilin teoriaa asiasta. Toisessa näyttelyssä Paul väittelee jälleen oppaan kanssa, ja taas Gil pääsee lisäämään Paulin epävarmuutta. Kukaan ei vieläkään ymmärrä Gilin puheita.
Gil lähtee siis iltaisin aina samalle kujalle, jossa hän näki auton ensimmäisen kerran. Hän elää rinnakkaiselämää ihannoimiensa taiteilijoiden kanssa 1920-luvulla ja 2000-luvulla tulevan vaimonsa kanssa. Gil on aina pitänyt 1920-lukua kulta-aikana, aikana jolloin kaikki oli kaunista ja hyvää.
Jatkaako hän elämäänsä 1920-luvulla Adrianan kanssa, vai päättääköhän keskittyä elämään naisen kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole kuitenkaan niin paljon yhteistä kun hän on ajatellut.
Elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Woody Allen ei ole koskaan ollut minun suosikkini, sillä en ole aina ihan ymmärtänyt hänen elokuviaan. Mutta tämä elokuva upposi ja kovaa. Owen Wilson ei ole myöskään ollut lempinäyttelijöitä, mutta tässä elokuvassa mies teki hyvän roolin. Elokuvassa parasta sivuhahmo oli Paul, jota esitti Michael Sheen. Michael Sheen on esittänyt Twilight elokuvissa Aro Voltturia, jonka pelkkä katse saa niskakarvat pystyyn.
Elokuva antoi paljon ajattelemisen aihetta. Miten upealta tuntuisikaan pystyä vaihtamaan aikakautta, ja tavata ihmisiä, jotka ovat muuttaneet historiaamme. Tai päästä keskustelmaan taiteilijan kanssa, ja tehdä häneen niin suuri vaikutus, että nimesi mainittaisiin 70 vuotta vanhoissa julkaistuissa päiväkirjoissa.
Mikä on kenenkin ihmisen kulta-aika? Aika, jolloin olisi halunnut elää tämän päivän sijaan. Itse olisin halunnut elää 1920-luvun aikana, sillä muoti oli niin kaunista, ja naisten asema alkoi nousta. Naisista tuli itsenäisiä, ja he alkoivat hallita historiaamme.
Rakastan Pariisia ja ranskankieltä, joten elokuviin meneminen oli pikemmin itsestään selvyys. Käyn katsomassa elokuvan vielä ihanan ystäväni kanssa, jonka kanssa koimme Pariisin yhdessä... saa nähdä alkaako muistot tulla mieleen myös hänelle :D <3
Je <3 Paris
Traileri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti