1. Kuinka moni
teistä elokuvaa jälkeen miettii, että mistä leffasta tuo näyttelijä on minulle
tuttu?
M I N Ä ! ! !
Joskus on todella
häiritsevää kun ei heti muista. Jokin ele tai liike laittaa hälytyskellot
soimaan, että hei tuo näyttelijä on tehnyt saman toisessa elokuvassa,
mutta missä. Sen jälkeen meikäläisen aivot alkavat etsiä vastausta.
Pienetkin asiat
voivat auttaa: millaiset vaatteet hänellä oli toisessa elokuvassa, mitä hän
teki ja kenen kanssa. Välillä tieto tulee
hetkessä, mutta itselläni on mennyt pahimmillaan useita päiviä. Onneksi apuna on rakas Google :)
2. Oletteko koskaan
huomanneet, että elokuvissa käytetään sellaisia lyhyitä 5-10 sekunnin
ääniosioita ja ne toistuvat niin usein, että sitä havahtuu toteamaan että
TAASKO.
Kiinnittäkää
huomiota ensi kerralla nauruun. Yksi klassikko naurunauhoista, joka toistuu
elokuvissa, on lasten nauru. Hitsi kun on vaikeata kirjoittaa sitä sanoin,
mutta menee suurin piirtein näin: hahahaha haha haaaaa. Se on niin lyhyt pätkä,
mutta niinraivostuttavaa
kun se on ängetty elokuvan kohtaukseen, jossa lapset leikkivät ja juoksevat
kameran ohi.Kuinka vaikeata on
saada lapset nauramaan elokuvaa tehdessä?
Vauvan itku. Sitäkin on tungettu yllättävän usein elokuviin.
Oven narina.
Auton oven sulkeminen ja hälytyksen kytkeminen.
Aplodit ja muut taputukset
Hurraa huudot
3. Repliikkit ja
vuorosanat Tarpeeksi usein kun
katsoo, jotain vanhoja kotimaisia elokuvia ja sarjoja, niin alkaa oppimaan
vuorosanat ulkoa, ja se jos mikä on
raivostuttavat piirre. Mutta toisaalta se on myös hauskaa, ja niiden
esittäminen ainakin meidän perheessä saa aikaan järkyttävät naurut :D
Parhaat naurut isän
kanssa saadaan näistä repliikeistä (tunnistatteko elokuvat?) 1. "Nytko?" 2. "Ettekös te
kuulu niihin vilkkumajakkamiehiin?" 3. "Niks naks
se tapahtuu!"
Ulkomaalaisissa leffoissa on niin paljon upeita repliikkejä, etten edes aloita niiden listausta. Siihen ei riittäisi edes 10 blogi kirjoitusta : D
Oletteko te
tehneet tällaisia huomioita elokuvissa? Onko joku äänen pätkä toistunut usein
elokuvissa sinun mielestä?
Ilmeisesti nyt on elokuva-alalla
villitys, jonka myötä vanhoja klassikko satuja tuodaan nykyaikaan ja niitä
duunataan hieman aikuisempaan makuun. En sano, että se olisi huono villitys, mutta
muutaman kerran olisivat tekijät voineet istua yhdessä pöydän ääreen ja duunata
ideoita seuraavalle tasolle. Näin olisi pitänyt tehdä Hannu ja Kerttu: Noitajahti-elokuvan
kohdalla.
Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/
Elokuva jatkuu siitä, mihin Hannu
(Jeremy Renner) ja Kerttu (Gemma Arterton)- satu loppui. Hannu ja Kerttu
heittivät noidan uuniin ja ottivat elämän tehtäväkseen noitien jahtaamisen ja
hävittämisen maailmasta. Hannulle jäi ensimmäisestä noidan taposta muistoksi
sokeritauti, jota hän joutuu hoitamaan kahden tunnin välein.
Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/
Sisarukset ovat keränneet
mainetta noidan metsästäjinä, joten on täysin luonnollista, että heidät
kutsutaan paikalle, kun kylästä on kadonnut lyhyessä ajassa 11 lasta. Heti
kärkeen sisarukset joutuvat keskelle kylän hälinää, kun kylän sheriffi
Berringer (Peter Stormare) ilmoittaa löytäneensä Mina (Pihla Viitala) nimisen
noidan. Kerttu kuitenkin toteaa, että kyseessä ei ole noita, joten kyläläiset
voivat jättää tytön rauhaan. Mina on kiitollinen sisaruksille ja auttaa heitä
tavalla, joka saa hälytyskellot kilkattamaan.
Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/
H ja K alkavat selvittää syytä
siihen, miksi lapset ovat kadonneet, mutta on selvää, että takana oli noita tai
noidat. Sisarukset päättävät lähteä matkaan heti aamulla, mutta sheriffi ei jää
odottamaan noidanmetsästäjiä vaan laittaa omat miehet asialleen. Miehistä palaa
vain yksi ja hän kertoo, että metsässä tuli vastaan tumma noita, Muriel (Famke Janssen). Muriel tavoittelee palamattomuutta, joka tarkoittaa sitä, että
Murielin onnistuttua noitia ei pystyisi enää polttaman roviolla. Sisarukset
eivät tiedä Murielin juonta, mutta he lähtevät metsään etsimään tummaa noitaa.
He eivät löydä Murielia, vaan hänen apurinsa, jota kuulustellessa Kertulle
selviää, miksi lapset ovat kadonneet. Kertulle selviää myös, että miksi heidät
Hannun kanssa jätettiin metsään ja miksi heidän äitinsä löytyy vanhoista
kaupungin kirjoista?
Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/
Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/
Enempää en luonnollisesti kerro,
sillä haluan, että koet samat pelon tunteen kun minä elokuvaa katsoessani. EN
missään nimessä pidä kauhuelokuvista, sillä silloin katselen painajaisia
pitkään. Olen oppinut jo elokuvia katsoessa varautumaan pahoihin kohtauksiin
kuuntelemalla musiikkia, ja sen avulla olen oppinut välttämään pahimmat
kohtaukset ja niiden tuoman järkytyksen.
Tässä elokuvassa noidat oli maskeerattu kyllä niin järkyttäviksi, että
välillä mietin, olivatko nuo noitia vai eläviä-kuolleita-zombeja. Maskeeraus
ansaitsee siis kyllä pisteet. Noitien järjettömän korkea kiljunta sattui
korviin ja tuli elävästi mieleen Taru Sormusten Herrasta- trilogia Nasqûlit.
Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/
Pidin kovasti Jeremyn ja Gemman
välisestä kemiasta, sillä he esittivät todellakin tiimiä, joka aina varmistaa
toisensa selustan. Jeremyn rooli elokuvassa oli luonnollisesti komean soturi-hurmurin
rooli, mutta ei me Milan kanssa valitettu. Gemman jätkämäinen asenne oli ihanaa
vaihtelua suloisuudelle ja tuntui siltä, että tuollainen asenne pitäisi olla
kaikilla naisilla J
Erityisesti Pihla Viitalan rooli
houkutteli katsomaan elokuvaa, sillä onhan se melkoinen ylpeyden aihe, kun
suomalainen näyttelijätär näyttelee suuressa Hollywood- elokuvassa. Hienosti Pihla näytteli, mutta rooli jäi
hieman Jeremyn, Gemman ja tietysti upean Famken varjoon.
Mikä siinä onkin, että tietyt
näyttelijät osaavat esittää paremmin pahista kuin hyvistä. Famken on siitä
loistava esimerkki, sillä Murieli- noidan rooli oli kuin luotu Famkelle ja hän
oli kauniin katala pahis. Napakymppi hänelle pahiksen roolista.
Elokuva oli hyvä, mutta olisin
toivonut, että juonta olisi hiottu hieman enemmän. Loistavia elementtejä ja
loistava tarina, mutta liika toiminnallisuus, väkivaltaisuus ja suolenpätkät
veivät hieman elokuvan kokonaisuutta pettymyksen suuntaan. Jos en olisi tiennyt
elokuvan ohjaajaa, niin olisin voinut melkein vannoa, että ohjaaja on
Tarantino. Sen verran sitä verta ja suolenpätkiä ruudulle tuli.
Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on maailman ihanimmat ystävät, joihin voin aina luottaa ja tiedän, että he ovat aina tukenani. Kuten minäkin heidän.
Haluan heidän tietävän, että heille on aina paikka sydämessäni ja minulle voi aina soittaa, jos elämä potkii päähän. Ystäväni tietävät, että jos laitan heille viestin, että nyt potuttaa, tiedossa on pitkä puhelu. Ja yleensä purettuani oloni, puhelu jatkuu sillä, että mitä ensi-iltoja on tulossa lähiaikoina.
Eli tämän leffafriikin kavereina on vielä pahempia leffafriikkejä, mutta maailman parhaita sellaisia!
Tämä kirjoitus on omistettu niille ystävilleni, joita ilman en voisi olla. <3 p="">
Olette ajatuksissani, reilun viikon päästä tulevia Oscar- valvojaisia odotellen :)
Ensiksikin myönnän, että jo Alias-sarjan aikaan olin
heikkona Bradley Cooperiin, ja nyt vanha ihastus heräsi unesta. Halusin nähdä tämän
elokuvan myös sen vuoksi, että molemmat pääosien näyttelijät ovat saaneet
ehdokkuudet Parhaasta nais- ja miespääosasta. Eli olihan se mentävä toteamaan,
ansaitsisivatko he kultaiset Oscarit.
Lähde: http://www.aceshowbiz.com
Elokuva kertoo siis Pat Solitanosta (Bradley Cooper) joka on joutunut
pakkohoitoon saatuaan vaimonsa rysänpäältä kiinni. Vaimon rakastajan hakannut
Pat on istunut 8 kuukautta terapiassa ja yrittänyt saada haltuunsa
väkivaltaisen luonteensa ailahtelevaisuuden. Nyt Pat pääsee pois pakkohoidosta,
mutta oikeus laittaa ehdoksi sen, että mies muuttaa vanhempiensa luokse. Pat
yrittää vakuuttaa kaikille, että kaikki on kunnossa ja hokee sanaa Excelsior
(kun käyt katsomassa elokuvan, ymmärrät miten tärkeästä sanasta on loppujen
lopuksi kyse).
Pat urheilee päivittäin ja yrittää järjestää elämänsä niin,
että pystyisi palaamaan rakastamansa vaimon luokse. Pat tapaa kaupungissa
tuttaviaan ja hän yrittää mennä vanhalle työpaikalle tervehtimään tuttuja,
jonka seurauksena tuttu poliisi tulee muistuttamaan Patia lähestymiskiellosta.
Lähde: http://www.aceshowbiz.com
Pat tapaa ystävänsä Ronnien ja tämä pyytää Patia
päivilliselle perheensä kanssa. Ronnien ja tämän vaimon tarkoituksena on tutustuttaa
Pat Tiffanylle (Jennifer Lawrence), Ronnien kälylle, joka on samassa tilanteessa kuin Pat: suuntaa
etsivä epätasopainoinen yksilö. Heidän kohtaamisesta alkaa melkoinen soppa.
Tiffany yrittää toipua miehensä kuolemasta ja selviytyäkseen hän on sotkenut
elämänsä totaalisesti.
Tästä alkaa todellinen elokuvan toiminnallisin osuus, joten
katsokaa itse miten käy. Miten kirje ja tanssi liittyvät toisiinsa? Pääseekö
Pat takaisin vaimonsa luokse? Mikä yhdistää Patia ja hänen isäänsä?
---
Lähde: http://www.aceshowbiz.com
Elokuva on äärettömän tavanomainen, mutta juuri siinä onkin
elokuvan hohto. Pat ja Tiffany voisivat olla ketkä tahansa kadulla kävelevät
ihmiset. Ulkoa kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta sisällä kuohuu ja välillä
läikkyy näyttävästi yli.
Bradley Cooper tekee loistavan roolin, ja hän esittää Patia niin vakuuttavasti, että välillä unohtaa, että mies näyttelee.
Eikö se kerro siitä, miten hyvin Bradley roolinsa vetää valkokankaalla?
Jennifer esittää Tiffanyn myös niin luontevasti, että unohdin hänen esittävän roolihahmoa. Elokuvan edetessä Tiffanyn historia alkaa raottua ja elokuvan yksi parhaimmista kohtauksista tapahtuu kahvilassa, jossa Patin ja Tiffanyn elämien yksityiskohdat törmäävät.
Lähde: http://www.aceshowbiz.com
Sanoin Maijalle heti elokuvan nähtyäni, että en ole varma,
että ansaitsevatko Bradley ja Jennifer pääosista Oscarit, mutta ilmeisesti
tarvitsin viikon sulattaakseni elokuvan sanoman:
Täytyy heti aluksi myöntää, että
tämän elokuvan arvostelu ei minun kohdallani olla koskaan täysin puolueetonta. Taru
Sormusten Herrasta- trilogia on minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas elokuva,
sillä joka kerta, kun katson elokuvia, mieleeni tulee kolme tärkeätä ihmistä
elämässäni: Maija, Mila ja Jenna.
Tavallaan tämän trilogian
ansiosta meidän ystävyys on nyt näin vahva. Trilogia oli jotain sellaista,
josta jaksoimme puhua vaikka kuinka pitkään ja voi sitä odotuksen jännitystä,
kun joulukuussa ensi-illat koittivat. Kukaan ei saanut puhua mitään elokuvan
aikana, mutta ei se haitannut, sillä leffan jälkeen puhetta kyllä piisasi. (vaikka
aina, kun Aragorn tai Legolas (haltijat ylipäätänsä) ilmestyivät
valkokankaalle, hymyilimme Milan kanssa niin, että poskissa suonta veti ja
taisimme sanoa: ”Autsh”).
Vuoden 2003 Oscar-gaala oli
jotain mieletöntä: Kuninkaan paluu voitti 11 Oscaria eli Peter Jackson putsasi
pöydän vuosien työn jälkeen. En muista tarkkaan, mutta taisin sen olla
hiljainen pari päivää, sillä sitä riemua, kiljumista ja naurua riitti. Tosin
silloin en valvonut koko yötä, vaan heräsin aamulla viiden aikoihin katsomaan
tärkeimmät Oscarit. < 3
Tässä siis pohjustus siihen, että
kaikki kehuminen ja ylistäminen on ansaittua J
- - -
En ole koskaan (häpeä, jonka
korjaan heti) lukenut Hobitti eli Sinne ja takaisin- kirjaa, sillä jostain
syystä olen ajatellut, että kyseessä on samanlainen tiiliskivi kuin TSH-
trilogia. Todellisuudessa Hobitti- kirja on hyvin ohut, joten ihmettelin
ystävilleni ääneen, että miten tämän kirjan voi jakaa kolmeen osaan.
Kyseessä on siis ensimmäinen osa
trilogiasta, jonka seuraava osan ensi-ilta on tämän vuoden joulukuussa ja
kolmas osa tulee kesällä 2014. Taas saamme odottaa jännittyneenä Peter
Jacksonin luomuksia.
Hobitti kertoo siis ajasta ennen
Taru Sormusten Herraa eli ns. Hobitti kertoo siitä, miksi kaikki on mennyt niin
kuin olemme nähneet. Rakastan sitä, että näen ja luen jonkin tapahtuman
historiaa ja ymmärrän lopulta, miten kaikki palat nitoutuvat yhteen.
- - -
Lähde: http://www.aceshowbiz.com
Nuori Hobitti Bilbo Reppuli
(Martin Freeman) elää rauhallista elämää omassa sukutalossaan äidin perintö
lautasten, pitsien, lämpimän takan, nojatuolinsa ja vasta maalatun oven kanssa.
Rauhan tyyssija kokee koputuksen, kun velho Gandalf Harmaa (Ian McKellen)
ilmestyy pieneen taloon 13 kääpiön kanssa: Fíli, Kíli, Dori, Ori,
Nori, Óin, Glóin, Balin, Dwalin, Bifur, Bofur, Bombursekä kääpiövaltakunnan perillinen Thori
Tammikilpi (Richard Armitage).
Lähde: http://www.aceshowbiz.com
Heidän tarkoituksena on vallata
takaisin kääpiöiden valtakunnan Ereborin eli Yksinäisen vuoren sekä siellä
olevan kullan. Kääpiöt olivat menettäneet valtakuntansa lohikäärme Smaugille,
jolla oli jatkuva kullan himo. He tarvitsivat avukseen jonkun, jonka tuoksua
Smaug ei tunne: hobitin. Gandalf luovutti Thorinille ennen lähtöä Thorinin isoisältä
tai isältä saaman kartan, joka johdattaa kartan haltijan Ereborin salaisen sisäänkäynnin
luokse.
Retkikunta ei kuitenkaan
saanut edetä matkaansa ilman seuraajia. Suuressa taistelussa Ereborista, suuri
valkoinen hiisi Azog (Manu Bennet) oli tappanut Thorinin isoisän ja Throrin oli
luullut tappaneensa valkoisen jättiläishiiden. Azog on palannut ja haluaa nyt
viimeisen taistelunsa Thorinin kanssa. Takaa-ajo voi alkaa.
Bilbosta tuntuu, kun hän ei
kuuluisi retkikuntaan, mutta hän yrittää saavuttaa muiden luottamuksen. Ensimmäinen
taidon näyte kohtaa, kun retkikunnan matkalle osuu kolme peikkoa. Peikot
aikovat syödä kääpiövartaita, mutta hobitin ketteryys ja Gandalfin viisaus
saavat peikot muuttumaan kiveksi.
Lähde: http://www.aceshowbiz.com
Thorin ei ole koskaan
antanut haltijoille anteeksi, että he käänsivät selkänsä kääpiöille Ereborin
taistelussa. Ilman haltijoita kartan ja salaisen sisäänkäynnin sijainti eivät
koskaan selviä. Retkikunta pääsee Rivendeliin
Thorin vastusteluista huolimatta. Moni asia selviää, ja Gandalfin
kertomukset matkalta vahvistavat juorut siitä, että pahuus on noussut
kuolleista.
Lähde: http://www.aceshowbiz.com
Kääpiöt eivät välitä
haltijoiden valtakunnasta vaan lähtevät kohti Yksinäistä vuorta. Matka
kuitenkin pysähtyy, kun kääpiöt joutuvat hiisien vangeiksi. Hiisiarmeija
haluavat luovuttaa vangit suurelle valkoiselle hiidelle, Azogille. Thorin ei
ole usko Azogin olemassaolosta. Gandalfin ansiosta kääpiöt pääsevät
pakomatkalle, jonka päätös on kohtalokas.
Lähde: http://www.aceshowbiz.com
Bilbo onnistuu pakenemaan
hiisiarmeijalta ja hän yrittää keksiä ratkaisua kääpiöiden pelastamiseksi.
Bilbo ei pysty auttamaan ketään, sillä hän putoaa rotkoon ja lyö päänsä. Herättyään
hän näkee olennon nimeltä Klonkku (Andy Serkis). Bilbo pyytää Klonkkua
auttamaan hänet pois luolasta, mutta siitä on maksettava hinta. Heidän pitää
kysyä toisiltaan arvoituksia ja Bilbolta yksikin väärä vastaus ja hän olisi Klonkun
mahalaukun täytettä. Jos taas Klonkku vastaa väärin, Bilbo saisi ohjeet
ulospääsyyn.
Klonkun kompastuskiveksi
tulee arvoitus: Mitä Bilbolla on taskussaan?
Enempää en kerro, sillä
edelleenkään elokuvaa ei ole mukavaa katsoa, jos tietää kaiken etukäteen. Elokuvan katsominen oli
äärimmäisen jännittävää kun ei tiennyt mitä oli tulossa. Ja se jos mikä, on
paras asetelma elokuvan katsomiseen. 3 tuntia meni äärettömän nopeasti, eikä
jännitykseltä ehtinyt syömään edes karkkipussin sisältöä.
Thronia näyttelevä
Richard Armitage on komea ilmestys valkokankaalla ja on ehdottomasti tarinan
sankari. Hänen roolisuorituksensa on suosikkini, eikä minua harmittanut
lainkaan, ettei valkokankaalla tällä kertaa näkynyt kovin montaa haltijaa. Hänestä tuli ehdottomasti yksi minun miesnäyttelijä suosikeistani < 3
Martin Freemanin esittämä
Bilbo on hauska ja veikeä, joka tuo humoristisen sävyn synkkien kääpiöiden
joukkoon. Melkein nauroi ääneen, kun Martin yritti esittää huolissaan ja
järkyttyneen oloista hobittia.
Lähde: http://www.aceshowbiz.com
Visuaalisesti elokuva oli hienosti tehty ja silmä lepää jokaisessa kohtauksessa.Ehdottomasti parhaita kohtauksia elokuvassa oli
Bilbon ja Klonkun sekä Gandalfin ja Galadrielin kohtaamiset.
Kysymys tähän loppuun: Miksi ihmeessä mies, joka ampuu jousella, saa meikäläisen hymyilemään? ; ) Ihana Kili eli Aidan Turner < 3
