Hannu ja Kerttu: Noitajahti – Hansel & Gretel: Witch Hunters

Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/

Ilmeisesti nyt on elokuva-alalla villitys, jonka myötä vanhoja klassikko satuja tuodaan nykyaikaan ja niitä duunataan hieman aikuisempaan makuun. En sano, että se olisi huono villitys, mutta muutaman kerran olisivat tekijät voineet istua yhdessä pöydän ääreen ja duunata ideoita seuraavalle tasolle. Näin olisi pitänyt tehdä Hannu ja Kerttu: Noitajahti-elokuvan kohdalla.

Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/

Elokuva jatkuu siitä, mihin Hannu (Jeremy Renner) ja Kerttu (Gemma Arterton)- satu loppui. Hannu ja Kerttu heittivät noidan uuniin ja ottivat elämän tehtäväkseen noitien jahtaamisen ja hävittämisen maailmasta. Hannulle jäi ensimmäisestä noidan taposta muistoksi sokeritauti, jota hän joutuu hoitamaan kahden tunnin välein.

Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/

Sisarukset ovat keränneet mainetta noidan metsästäjinä, joten on täysin luonnollista, että heidät kutsutaan paikalle, kun kylästä on kadonnut lyhyessä ajassa 11 lasta. Heti kärkeen sisarukset joutuvat keskelle kylän hälinää, kun kylän sheriffi Berringer (Peter Stormare) ilmoittaa löytäneensä Mina (Pihla Viitala) nimisen noidan. Kerttu kuitenkin toteaa, että kyseessä ei ole noita, joten kyläläiset voivat jättää tytön rauhaan. Mina on kiitollinen sisaruksille ja auttaa heitä tavalla, joka saa hälytyskellot kilkattamaan.

Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/

H ja K alkavat selvittää syytä siihen, miksi lapset ovat kadonneet, mutta on selvää, että takana oli noita tai noidat. Sisarukset päättävät lähteä matkaan heti aamulla, mutta sheriffi ei jää odottamaan noidanmetsästäjiä vaan laittaa omat miehet asialleen. Miehistä palaa vain yksi ja hän kertoo, että metsässä tuli vastaan tumma noita, Muriel (Famke Janssen). Muriel tavoittelee palamattomuutta, joka tarkoittaa sitä, että Murielin onnistuttua noitia ei pystyisi enää polttaman roviolla. Sisarukset eivät tiedä Murielin juonta, mutta he lähtevät metsään etsimään tummaa noitaa. He eivät löydä Murielia, vaan hänen apurinsa, jota kuulustellessa Kertulle selviää, miksi lapset ovat kadonneet. Kertulle selviää myös, että miksi heidät Hannun kanssa jätettiin metsään ja miksi heidän äitinsä löytyy vanhoista kaupungin kirjoista?

Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/

Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/

Enempää en luonnollisesti kerro, sillä haluan, että koet samat pelon tunteen kun minä elokuvaa katsoessani. EN missään nimessä pidä kauhuelokuvista, sillä silloin katselen painajaisia pitkään. Olen oppinut jo elokuvia katsoessa varautumaan pahoihin kohtauksiin kuuntelemalla musiikkia, ja sen avulla olen oppinut välttämään pahimmat kohtaukset ja niiden tuoman järkytyksen.  Tässä elokuvassa noidat oli maskeerattu kyllä niin järkyttäviksi, että välillä mietin, olivatko nuo noitia vai eläviä-kuolleita-zombeja. Maskeeraus ansaitsee siis kyllä pisteet. Noitien järjettömän korkea kiljunta sattui korviin ja tuli elävästi mieleen Taru Sormusten Herrasta- trilogia Nasqûlit.

Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/

Pidin kovasti Jeremyn ja Gemman välisestä kemiasta, sillä he esittivät todellakin tiimiä, joka aina varmistaa toisensa selustan. Jeremyn rooli elokuvassa oli luonnollisesti komean soturi-hurmurin rooli, mutta ei me Milan kanssa valitettu. Gemman jätkämäinen asenne oli ihanaa vaihtelua suloisuudelle ja tuntui siltä, että tuollainen asenne pitäisi olla kaikilla naisilla J

Erityisesti Pihla Viitalan rooli houkutteli katsomaan elokuvaa, sillä onhan se melkoinen ylpeyden aihe, kun suomalainen näyttelijätär näyttelee suuressa Hollywood- elokuvassa.  Hienosti Pihla näytteli, mutta rooli jäi hieman Jeremyn, Gemman ja tietysti upean Famken varjoon.

Mikä siinä onkin, että tietyt näyttelijät osaavat esittää paremmin pahista kuin hyvistä. Famken on siitä loistava esimerkki, sillä Murieli- noidan rooli oli kuin luotu Famkelle ja hän oli kauniin katala pahis. Napakymppi hänelle pahiksen roolista.

Elokuva oli hyvä, mutta olisin toivonut, että juonta olisi hiottu hieman enemmän. Loistavia elementtejä ja loistava tarina, mutta liika toiminnallisuus, väkivaltaisuus ja suolenpätkät veivät hieman elokuvan kokonaisuutta pettymyksen suuntaan. Jos en olisi tiennyt elokuvan ohjaajaa, niin olisin voinut melkein vannoa, että ohjaaja on Tarantino. Sen verran sitä verta ja suolenpätkiä ruudulle tuli.