Lähde: http://www.aceshowbiz.com |
Ensiksikin myönnän, että jo Alias-sarjan aikaan olin
heikkona Bradley Cooperiin, ja nyt vanha ihastus heräsi unesta. Halusin nähdä tämän
elokuvan myös sen vuoksi, että molemmat pääosien näyttelijät ovat saaneet
ehdokkuudet Parhaasta nais- ja miespääosasta. Eli olihan se mentävä toteamaan,
ansaitsisivatko he kultaiset Oscarit.
Lähde: http://www.aceshowbiz.com |
Elokuva kertoo siis Pat Solitanosta (Bradley Cooper) joka on joutunut
pakkohoitoon saatuaan vaimonsa rysänpäältä kiinni. Vaimon rakastajan hakannut
Pat on istunut 8 kuukautta terapiassa ja yrittänyt saada haltuunsa
väkivaltaisen luonteensa ailahtelevaisuuden. Nyt Pat pääsee pois pakkohoidosta,
mutta oikeus laittaa ehdoksi sen, että mies muuttaa vanhempiensa luokse. Pat
yrittää vakuuttaa kaikille, että kaikki on kunnossa ja hokee sanaa Excelsior
(kun käyt katsomassa elokuvan, ymmärrät miten tärkeästä sanasta on loppujen
lopuksi kyse).
Pat urheilee päivittäin ja yrittää järjestää elämänsä niin,
että pystyisi palaamaan rakastamansa vaimon luokse. Pat tapaa kaupungissa
tuttaviaan ja hän yrittää mennä vanhalle työpaikalle tervehtimään tuttuja,
jonka seurauksena tuttu poliisi tulee muistuttamaan Patia lähestymiskiellosta.
Lähde: http://www.aceshowbiz.com |
Pat tapaa ystävänsä Ronnien ja tämä pyytää Patia
päivilliselle perheensä kanssa. Ronnien ja tämän vaimon tarkoituksena on tutustuttaa
Pat Tiffanylle (Jennifer Lawrence), Ronnien kälylle, joka on samassa tilanteessa kuin Pat: suuntaa
etsivä epätasopainoinen yksilö. Heidän kohtaamisesta alkaa melkoinen soppa.
Tiffany yrittää toipua miehensä kuolemasta ja selviytyäkseen hän on sotkenut
elämänsä totaalisesti.
Tästä alkaa todellinen elokuvan toiminnallisin osuus, joten
katsokaa itse miten käy. Miten kirje ja tanssi liittyvät toisiinsa? Pääseekö
Pat takaisin vaimonsa luokse? Mikä yhdistää Patia ja hänen isäänsä?
---
Lähde: http://www.aceshowbiz.com |
Elokuva on äärettömän tavanomainen, mutta juuri siinä onkin
elokuvan hohto. Pat ja Tiffany voisivat olla ketkä tahansa kadulla kävelevät
ihmiset. Ulkoa kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta sisällä kuohuu ja välillä
läikkyy näyttävästi yli.
Bradley Cooper tekee loistavan roolin, ja hän esittää Patia niin vakuuttavasti, että välillä unohtaa, että mies näyttelee.
Eikö se kerro siitä, miten hyvin Bradley roolinsa vetää valkokankaalla?
Jennifer esittää Tiffanyn myös niin luontevasti, että unohdin hänen esittävän roolihahmoa. Elokuvan edetessä Tiffanyn historia alkaa raottua ja elokuvan yksi parhaimmista kohtauksista tapahtuu kahvilassa, jossa Patin ja Tiffanyn elämien yksityiskohdat törmäävät.
Lähde: http://www.aceshowbiz.com |
Sanoin Maijalle heti elokuvan nähtyäni, että en ole varma,
että ansaitsevatko Bradley ja Jennifer pääosista Oscarit, mutta ilmeisesti
tarvitsin viikon sulattaakseni elokuvan sanoman:
Jokaisella pilvellä on
hopeareunus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti