Oopperan Kummitus Kansallisoopperassa 4.9

Lähde: https://www.facebook.com/oopperabaletti

Rakkain musikaali minulle, piste. Kun luin Suomen kansallisoopperan sivuilta, että kyseinen esitys on tulossa heidän 2015 vuoden ohjelmistoon, en tiennyt miten päin olla. Hykertelin ilosta ja onnesta. Olin merkinnyt itselleni ylös päivän, jolloin liput tulivat myyntiin. Totesin pian, että lippuja ei ole enää syksyn esityksiin saatavilla, harmikseni. Kesätöiden takia asia unohtui, kunnes syntymäpäiväni koitti. Ystäväni sanoi, että lahjan on tulossa. Ette voi kuvitella sitä tunnetta kun avasin kirjekuoren, jossa oli tulostettu lippu: Oopperan kummituksen ensi-ilta 4.9. Olin viisi minuuttia hiljaa (omituista myönnetään) ja tuijotin lippua. Oliko tämä totta? Soitin ystävälleni itkien ja yritin selittää, miten paljon lahja merkitsi minulle.

Joskus asioilla on tarkoituksensa, ja nyt oli selvästi tarkoitus, että sain viettää unohtumattoman illan rakkaan ystäväni kanssa, joka tuntee minut paremmin kuin minä itse < 3

Oopperan kummituksen juonta ei oltu muutettu (tuskin olisivat saaneet siihen ihan lupaa Lontoosta), mutta kyseessä oli siis täysin uusi produktio tunnestusta musikaalista. Suomalaisten tekijöiden idea oli tehdä musikaali kun sitä ei olisi koskaan nähtykään. Muutokset hyväksytettiin Lontoossa ja heille näytettiin vihreätä valoa jokaisen muutoksen kohdalla. Suomen Kansallisooppera, onnistuitte täydellisesti, BRAVO!

Lähde: https://www.facebook.com/oopperabaletti

Joitakin tapahtumia oli hieman muutettu ja osa lauluista oli hieman tuunattu Suomen versioon sopiviksi, mutta hyvällä maulla ja tyylillä. Kun Overtune eli tunnussävel alkoi soimaan, kylmät väreet menivät pitkin käsivarsiani. Samalla tavalla reagoi ystävänikin ja tiedettiin, että esityksestä tulee uskomaton. Kattokruunun valot syttyivät ja se nostettiin hitaasti kohti kattoa Overtunen soiden taustalla, WAU! Odotukset nousivat entisestään emmekä joutuneet pettymään.

Produktion lavastus oli yksinkertaisen kaunis. Erityisesti Phantom of the Opera- biisin kohtaus, jossa Kummitus kuljettaa Christineä piilopaikkaansa oli tehty hienosti yksinkertaisilla portailla ja pylväillä. Veneellä kulkeminen oli myös hienosti toteutettu ja entä Kummituksen piilopaikka, WAU! Mielettömän kaunis ja toimiva lavastus, aplodit lavastuksesta vastaaville. < 3

Lähde: https://www.facebook.com/oopperabaletti

Ville Rusanen esitti ensi-illassa Kummitusta, jonka tunteet heijastuivat yleisöön 110 prosenttisesti. Kummituksesta oli tehty hieman suomalainen hevimies, mutta se sopi kuin hansikas tähän produktioon. Villen esityksessä oli taikaa ja kimallusta. KIITOS < 3

Lähde: https://www.facebook.com/oopperabaletti

Christine oli muihin produktioihin poiketen vaaleatukkainen sopraano, mutta sekään ei häirinnyt alkujärkytyksen jälkeen. Sofie Asplundin ääni oli kaunis ja hän täytti lavan naisenergialla. Raoul oli kuten odottaa saattaa komea tenori Tero Harjunniemi, joka puolustaa rakastaan julmaa Kummitusta vastaan. Jokaisessa tarinassa pitää olla Prinssi Uljas ja Tero onnistui siinä hienosti. Meg Girynä nähtiin Elli Vallinoja, joka tähditti Jos Rakastat-elokuvaa muutama vuosi sitten. Hänestä tulemme kuulemaan vielä Oopperan lavalla ja toivottavasti myös valkokankaalla.

Lähde: https://www.facebook.com/oopperabaletti

Musiikki, se musiikki... sanat eivät pysty kertomaan sitä tunnetta kun musiikki tulee suuresta orkesterista ja kapellimestarina toimii Nick Davies, joka tuntee musiikin useiden produktioiden ajalta. UMBELIEVABLE!

Illan olisi kruunannut se, että itse luoja Sir Andrew Lloyd Webber olisi ollut paikalla juhlistamassa ensi-iltaa. Toivottavasti Sir ehtii jossain vaiheessa paikalle, vaikka sitten syyskauden viimeiseen esitykseen uutena vuotena ; )