Woman in Gold – Kultainen Nainen

Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/

Elokuva kertoo juutalaisesta Maria Altmanista (Helen Mirren), joka selvisi Itävallasta toisen maailmansodan kauhuista Amerikkaan tulevaisuuteen uskoen. Marian rakas sisar on juuri kuollut ja perhe pienenee silmissä. Maria on saanut sisarensa tavarat kotiinsa ja hän löytää tavaroista kirjeitä, joiden ansiosta alkaa sotkuinen oikeudenkäynti suvun tavaroista Itävallan valtiota kohtaan.

Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/

Randy Schoenber (Ryan Reynolds) on nuori juristi, joka haluaa päästä kunnolliseen työpaikkaan. Äitinsä ehdotuksesta mies lähtee tapaamaan Mariaa, jolla on hänelle selvityspyyntö. Maria haluaisi tietää, mihin suvun arvoesineet ovat joutuneet 50 vuoden jälkeen, kun natsit ryöstivät hänen setänsä asunnon. Tärkein ja rakkain esine Marialle oli ennen sotaa kuolleen tädin, Adelen muotokuva. Schoenberg lupaa selvittää asiaa ja etsii internetistä tietoa maalauksesta. Juristin mielenkiinto herää, kun tajuaa että taulu on lähes 100 miljoonan dollarin arvoinen.

Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/

Schoenber taivuttelee Marian lähtemään kanssaan Itävaltaa tekemään selvitystä tavaroista ja tauluista. Maria kieltäytyi matkasta, koska ei halua koskaan palata maahan, joka vei hänen kotinsa, perheensä ja isänmaansa. Pian Maria kuitenkin taipuu lähtemään, koska haluaa kohdata sodan aiheuttamat painajaiset silmästä silmään. Itävaltaan päästyään Maria ja Schoenberg kohtaavat avuliaan Hubertus Czernin (Daniel Brühl), joka auttaa heitä selviämään byrokratian rattaista. Maria ei ole nähnyt tätinsä muotokuvaa 50 vuoteen, näkeekö hän sen vielä ennen kuolemaansa?

Lähde: www.aceshowbiz.com/movie/

Saako Maria selvitettyä tavaroiden sijainnin? Kuuluvatko taulut Marialle ja hänen perheelleen? Mitä Itävallan valtio ei halua myöntää? Palautuvatko aarteet alkuperäisille omistajalleen vai saako suuri valtakoneisto näytettyä, että varastetut aarteet kuuluvat löytäjälle? Mitä Hupertus salaa? 

---------

Elokuva oli mielettömän hieno ja ajatuksia herättävä. Miten moni joutui jättämään kotinsa ja miten monet arvokkaat taideteokset, korut ja irtaimisto jäivät natseille? Kuinka moni ei nähnyt koskaan perhettään saati sitten päässyt koskaan selville mitä omaisuudelle kävi sodan päätyttyä? Kuinka moni elämä olisi voinut saada paremman alun uudessa maassa, jos omaisuutta olisi voinut myydä tai pantata? 

Elokuva aiheuttaa äärimmäistä vihaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät välitä siitä, mikä on teoksen alkuperä tai omistaja, vaan pääasia on se, että ne ovat nyt uusilla omistajilla eikä niitä luovuteta. Haluaisinpa tietää, miten monta elämää yhden taulun kontolla on.Katsoin muutama viikko sitten dokumentin Louvresta ja siitä, miten sen taideaarteet pelastettiin toisen maailmansodan alettua natseilta. Vaikka tärkeimmät kuten Mona Lisa pelastui, kuinka monta satoja Monet, Picasson tms. töitä poltettiin natsien toimesta, koska niitä ei haluttu jättää vihollisille sotasaaliiksi. Typerää, niin typerää ja turhaa.

Helen Mirren on upea Mariana eikä silmät pysynyt kuivina elokuvan aikana. Helen osasi pitää arvokkuutensa läpi elokuvan, vaikka toivoa ei juuri ollut. Menneisyyden kohtaaminen vanhassa kotimaassa ei ole kenellekään helppoa enkä ihmettele, miksi niin moni ei palannut enää etsimään kotia tai läheisiään. Vaikka Maria ja hänen perheensä edustivat rikkaita juutalaisia, heidän kohtalonsa oli sama kuin muiden.

Ryan Renoldsin roolihahmo oli elokuvan alussa kiinnostunut taulun arvosta kuin siitä, mitä se edusti Marialle. Elokuvan edetessä hän tajusi, että hänen sukunsa juuret ulottuvat Marian perheen kanssa yhteen eikä saa mielestään natsien tekoja läheisiään kohtaan. Mitä kinkkisemmäksi juonittelu menee, sitä palkitsevampaa on nähdä toisten osapuolten nöyrtyvän tuuma tuumalta.

Saksankielisten näyttelijöiden roolitus oli onnistunut loistavasti. Tatiana Maslany, joka esitti nuorta Mariaa teki roolinsa lähes täydellisesti. Toivottavasti häntä nähdään pian uudestaan valkokankaalla. Mainitaan myös, että ihana Max Irons esitti Marian aviomiestä. < 3

Ennen elokuva kertoo oikeudenmukaisuudesta, jota ei saavutettu 60 vuotta sitten vaan sen aika on tässä ja nyt. Mikään oikeudenmukaisuus ei tosin tuo rakkaita takaisin eikä vie koettuja kauhuja pois sydämestä. Suosittelen elokuvaa koko sydämestäni, silmäni kyynelehtivät vieläkin.