The Descendants

Lähde: www.allmoviephoto.com

George Clooney on Hollywoodin karismaattisimmista näyttelijöistä. Hän paranee kliseisesti vanhetessa, joten ei ihme, että hänellä on ottajia joka sormella.

Lähde: www.aceshowbiz.com/

The Descendants kertoo perheestä, joka on isän töiden vuoksi erkaantunut. Isä Matthew (George Clooney) puskee töitä hawaji-paidassa, äiti elää salarakkaansa kanssa ja perheen tyttäret kärsivät omalla tavallaan. Nuorin tytär Scottie (Amara Miller) ei tunne isäänsä kunnolla ja vanhin tytär Alexandra (Shailene Woodley) on joutunut koulukotiin riehakkaan juhlimisen takia. Kaikki tämä saa täyskäännöksen, kun perheen äiti ajaa vesiskootterionnettomuuden ja vajoaa koomaan. Perheen on alettava pitää nyt yhtä.

Lähde: www.aceshowbiz.com/

Matthew on pahoillaan kaikesta, mutta pahoittelua karisee pian pois, kun Alexandra kertoo äidistä ja tämän rakastajattaresta. Matthew ei tahdo uskoa tarinaa ja lähtee kysymään läheiseltä ystäväpariskunnalta tilanteen todellisen laidan. Epäilyille tulee vahvistus ja Matthew tekee Alexandran kanssa päätöksen: mies on löydettävä. Vaimon kooma on sekoittanut äidin puoleisen perheen, eikä appiukko anna empatiaa vaimonsa hylänneelle Matthewlle.

Lähde: www.aceshowbiz.com/

Pian Matthew lentää tapaamaan vaimonsa rakastajaa tyttäriensä sekä Alexandran poikaystävän Sid (Nick Krause) kanssa. He nauttivat pienestä irtiotosta ja lomailevat silmät tarkkoina.

Saavatko he äidin rakastajan kiinni? Herääkö äiti koomasta? Paraneeko tyttärien ja isän välit? Vai muuttuuko loma pelkäksi painajaiseksi.

En muista milloin viimeksi olisi kirjoittanut näin lyhyttä juonipaljastusta. Elokuvassa ei todellakaan tapahdu tuon enempää. Uskomatonta, mutta se on totuus. Leffa ei maistu millekään, mikä ei ole hyvä juttu. Usein leffasta jää voimakas tunne, mutta tällä kertaa ei jäänyt edes sivumakua.

Ehdoton huippuroolisuorituksen tekee Alexandraa esittävä Shailene Woodley, josta nousee vielä kirkas tähti Hollywoodin taivaalle. Hauska Sid eli Nick Krause esittää sujuvasti hieman tyhmää poikaystävää, mutta täpärissä tilanteissa hän lausuu juuri ne sanat, jotka auttavat eteenpäin. George Clooney on roolissaan hyvä, mutta ei mainittava.

Elokuvan sanoma ”mitä jätämme lapsillemme” on osuva ja hieno, mutta sitä mietitään elokuvassa ehkä 5 minuuttia. Tässäpä siis hyvä kysymys itse kullekin: onko tärkeämpää jättää tuleville sukupolville mukava ja lämmin kuva itsestään vai suunnaton rahamäärä, jolla korvataan läheisyys jälkikäteen?