Lähde: http://www.aceshowbiz.com/ |
Päätin elokuvateatterista lähtiessäni, etten kerro
blogissani mitään elokuvan juonesta. Ja se kertoo aika paljon siitä, kuinka
paljon pidin näkemästäni :D Chris Nolanin trilogian päätösosa kokosi palaset
vielä kerran yhteen ja näytti, kuinka pelot ja viholliset voitetaan. Vai
voitetaanko?
Chris Nolan on kyllä ansainnut ohjaajan Oscarin tästä
elokuvasta (Maija älä yhtään yritä siellä :D ). Hän on tyylilleen uskollinen,
eikä jätä katsojaa hetkeksikään tylsistymään. Ehkä parasta hänen elokuvissaan
on se, että loppuratkaisu kääntyy vielä 3 kertaa ympäri siitä, mihin katsoja on
päätynyt :D Ei ihme, että loppuratkaisu kerrottiin näyttelijöillekin vain
suullisesti, sillä sanoja ei tarvittu!
Eli en kerro elokuvasta tai sen juonesta mitään, mutta nyt
on kerrankin aikaa analysoida näyttelijöitä ja heidän suorituksiaan. Eli aloitetaan…
Hän on paras Batman, piste. Edellisissä osissa Brucen on
täytynyt pelastaa kaupunki pahisten kynsistä, mutta samalla hän on voinut myös
rakastamaan. Nyt hän joutui ottamaan omalle tunnolleen ensirakkautensa sekä
kaupungin pelastajan kuolemat. Nöyryytys ja tuskan tuoma epätoivo saavat hänet
erakoitumaan maailmalta.
Christian esittää hahmonsa loistavasti, sillä hän on samalla
äärettömän julma ja kostonhimoinen, mutta myös niin lempeä ja rakastettava. Hän
tuo Batmaniin toivottavaa säröä eli supersankarikin voi tuntea pelkoa ja
epätoivoa, vaikka musta naamio antaa muuta ymmärtää. Kylmät väreet menivät
selässä kun Bruce Wayne koki kipua ja tuskaa. Elokuvan edetessä huomaa kuinka
Christian joutuu muuttamaan Brucen ajatusmaailmaa ja päättämään: kuolema vai
pelko?
Olen nähnyt Tom Hardyn ensimmäisen kerran Inceptionissa ja
pian hän kuului suosikkeihini. Inceptionissa hän esitti hyvistä, mutta tällä
kertaa hän laajensi repertuaariaan pahisten puolelle. Erään haastattelun mukaan
Bane tulee hyvänä kakkosena Heath Ledgerin esittämän Jokerin jälkeen. Ja
allekirjoitan sen koska tahansa. Heathin roolisuoritusta on paha laittaa
paremmaksi, mutta Tom onnistui hyvin lähelle sitä.
Banen hengitysmaski tuo rooliin sen pelottavuuden, sillä
lonkeromaiset putket näyttävät ihan ötökän suulta. Maskiin yhdistetty ääni luo
sellaisen yhdistelmän, joka saa niskakarvat pystyyn Banen ensimmäisessä
kohtauksessa. Pian kuitenkin maski unohtuu ja ääni onkin yhtäkkiä se, jota
alkoi hirvittää.
Vaikka Tom Hardyn kasvot ovat lähes 80 % maskin peitossa,
silmät ovat näkyvillä ja ne näyttelevät kasvojen puolesta. Hänen silmistään
näki saman tien, mitä hän ajatteli: tuskaa, julmuutta, kuolemaa, varjoja ja
ennen kaikkea pimeyttä. Bane on julma, mutta hänen älynsä on julmuutta parempi,
sillä mikään hänen neronleimauksensa ei ole lempeä. Tom Hardy esittää roolinsa
Oscarin arvoisesti, joten nyt jännitetään, kuinka käy ensi vuoden
Oscar-ehdokkuuksien kanssa.
Anne on kuulunut suosikkeihin kauan. Hänessä on herkkyyttä,
salaperäisyyttä, älyä ja rohkeutta, kaikki tämä samassa paketissa. Tämän
paketin ansiosta, hän oli onnistui ns.
Kissanaisen roolissa vaikka kyseistä nimeä ei sanottu kertaakaan elokuvan aikana.
Läsnä oli vain Selina Kyle, ammattivaras vartalonmyötäisessä nahkapuvussa.
Selina on ammattimainen varas, jolla on motiivit työhönsä.
Hän lyöttäytyy yhteen Banen kanssa, mutta pian hän huomaa olevansa vain
pelinappula suurella pelilaudalla. Anne näyttää roolihahmonsa älyn ja pelon
samanaikaisesti. Annen ja Christianin välinen kemia ei aivan yllä sellaiseksi,
mitä olisin toivonut. Silti hän tuo sopivan kaunotar lisän maskuliiniseen toimintajoukkoon.
Joseph esittää Blake-nimistä poliisia, joka selvittää
asioita älynsä avulla. Hänessä on enemmän järkeä kuin suurimmassa osassa
poliiseja, mutta hänen ratkaisuihinsa ei uskota. Hän esittää roolinsa
loistavasti (toinen Oscar-ehdokas ensi vuodelle) ja hänen hahmonsa
loppuratkaisu tuo mieleen vaan yhden ainoan lauseen: ”Miten minä en tuota
tajunnut?!”
Garyn esittämä Poliisipäällikkö Gordon ei ole niin paljon
esillä kuin edellisissä leffoissa, mutta näin hän antaa tilaa Blakelle. Hän tuo
valkokankaalle turvaa ja luottamusta: ”Ainakin yksi on ja pysyy.” Vai pysyykö?
Tuttu ja turvallinen Alfred. Häneen ei kyllästy ja ilman
häntä Batman ei voisi saavuttaa mitään. Vanhentunut herrasmies Michael tuo
kyyneleet pintaan monessa kohdassa herkkyydellä ja toivoon uskomalla.
Batmanin ”Q” eli nero, jolla on aina joku uusi lelu
takataskussa. ”And YES Mr. Wayne it does come in Black” Toivottavasti näemme
häntä Foxina vielä tulevaisuudessa ;)
Marion on tämän elokuvan toinen naistähti, jonka
roolisuoritus sävähdytti enemmän kuin Annen. Hänen kohdallaan käy samalla
tavalla kuin Josephinkin: ”Miten minä en tuota tajunnut?!”
Lähes kolmetuntisen elokuvan jälkeen olin lähes sanaton,
mutta siitä huolimatta äärettömän onnellinen: trilogian päätösosa oli kaikkea
sitä, mitä oli toivottu. Musiikki kruunasi nautinnon <3