Lähde: http://www.aceshowbiz.com/ |
Villi vaellus sisältää kolme kuukautta kävelyä ja 1800 kilometriä askeleita sekä miljoonia hikipisaroita.
Cheryl Strayed (Reese Witherspoon) haastaa itsensä ja haluaa vaeltaa Pacific
Crest Trail-reitin kolmessa kuukaudessa. Hänen elämässä on tapahtunut paljon
muutoksia viimeisten vuosien aikana ja hän haluaa löytää itsensä uudelleen tuon
matkan aikana. Äidin kuolema, avioero, huumeet ja aviorikokset kuuluvat
Cherylin menneisyyteen, joiden tuomia tuskia hän ei ole todennäköisesti ehtinyt
käsittelemään arkielämässä. Vaelluksen aikana Cheryl keskustelee useammin
itsensä kanssa kuin muiden vaeltajien ja on aika palata muistoihin, jotka olisi
halunnut jo unohtaa.
Cheryl pakkaa rinkkansa motellin huoneessa ja saa rinkan
selkäänsä kovan työn jälkeen. Ensimmäiset puolikilometriä tuntuvat jo ylitsepääsemättömiltä,
mutta hän ei ole tullut luovuttamaan. Cherylin päässä pyörii ystävän lause: ”Voit
luovuttaa koska tahansa”.
Päästyään uudelle välipisteelle, Cheryl soittaa
läheisilleen. Puhelut ovat lyhyitä, ja tuntuu kuin jokaisen puhelun aikana
Cheryl joutuu ottamaan vanhoja muistoja yksitellen käsittelyyn itsensä kanssa.
Välipisteille lähetetyissä paketeista hän saa lisävarusteita, kirjoja ja
viestejä. Jokainen paketti on askel lähemmäs vaelluksen päättymistä.
Reese Witherspoon ei ole kovin montaa isoa roolia sitten
edellisen Oscar-voittonsa jälkeen. Onko tämä elokuva sitten hänen uusi
ponnahduslautansa Hollywoodin parrasvaloihin takaisin? Jokainen päättäköön sen
itse. Minusta roolisuoritus on hyvä, muttei erinomainen.
Hän esittää Cherylin henkisen kasvamisen koskettavasti ja
jokainen katsoja voi samaistua hänen tunteisiinsa. Cherylin ja hänen äitinsä
kanssa käydyt keskustelut tuovat elokuvaan enemmän syvyyttä Cherylin muuten
ehkä hieman kaukaiseksi jäävään persoonaan. Hän ajattelee paljon, mutta silti
hän ei päästä toista lähelle.
Nähtäväksi jää, saavatko Reese tai hänen äitiänsä esittävä
Laura Dern palkinnon roolisuorituksistaan.
Elokuvassa nähtävät maisemat saavat katsojan väkisinkin
miettimään, että olisiko minusta tuohon vaellukseen? Jossain määrin olisi
mielenkiintoista katsoa, kuinka pitkään sitä jaksaisi patikoida yksin omien
ajatusten kanssa? Totesin saman tien, etten olisi niin vahva, että pystyisin
olemaan niin pitkään erossa rakkaista läheisistäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti