Shame

Lähde: www.aceshowbiz.com

Shame on suomeksi käännettynä häpeä. Sana kätkee taaksensa jotain sellaista, jota toiset eivät saa tietää. Totuus on häpeällinen, koska toiset ihmiset eivät ymmärtäisi sitä lainkaan. Onko totuus todellisuudessa häpeällinen, vai onko totuus vain julmaa ja aiheutunut elämän suruista ja tragedioista? Näitä ajattelin Shame- elokuvan jälkeen…

Brandon Sullivan (Michael Fassbender) on menestyvä bisnesmies, yrityksen johtajan oikeakäsi. Hän on kuin kuka tahansa ”elämänsä naista” etsivä poikamies. Huoliteltu hurmuri kääntää päät katseellaan ja pienoisella hymyllä.  Kaikki näyttää hyvältä ulospäin, mutta…

Lähde: www.aceshowbiz.com

Todellisuudessa Brandon etsii ympäriltään ns. seuraavaa uhriaan tyydyttääkseen pakkomielteisen himonsa. Metrossa hänen katseensa kiinnittyy kauniiseen punahiuksiseen naiseen, jonka kanssa Brandon keskustelee sanattomasti katseensa avulla. Nainen heittäytyy mukaan keskusteluun kiusoitellen hameen helmaa nostaen, mutta pian hän nousee ylös ja jää odottamaan metron pysähtymistä. Naisen vihkisormukset kimaltavat ja nainen tuijottaa eteensä. Brandon ei anna periksi, vaan nousee ylös tuoliltaan ja menee seisomaan aivan naisen taakse ikään kuin esittääkseen naiselle ehdotuksen pikaisesta ilottelusta. Nainen lähtee juoksemaan metron pysähdyttyä Brandon kannoillaan. Nainen eksyttää Brandonin ja mies joutuu häviämään tämän erän.

Lähde: www.aceshowbiz.com

Brandon kärsii seksiriippuvuudesta: yhden illan suhteita, maksettuja naisia, lehtiä ja videoita jokaisessa Kamasutrasta löytyvässä asennossa. Joka päivä, tunti ja minuutti Brandon ajatteli yhtä asiaa, himonsa tyydyttämistä. Himo täytyi tyydyttää itsensä työpaikkansa tietokoneen avulla tai vessassa.  Kyseessä ei ollut enää himo, vaan pakkomielle. Brandonin lähtiessä työkavereidensa kanssa baariin naisjahtiin, hän nauroi kavereidensa iskuyrityksille. Brandonille riitti yksi katse ja pian nainen tuli hänen luoksensa kuin kärpänen hämähäkin verkkoon. Brandon elää päivän kerralla eikä addiktiota helpota kaupungissa vieraileva sisar. 

Lähde: www.aceshowbiz.com

Sisar on Brandonin vastakappale: siinä missä veli ei pysty ylläpitämään minkäänlaista ihmissuhdetta, Sissy (Carey Mulligan) on riippuvainen ihmissuhteista ja toisista ihmisistä. Hän haluaa jakaa elämäänsä ihmisten kanssa, jota Brandon ei voi ymmärtää lainkaan. Sissy on tullut kaupunkiin edistämään laulaja-uraansa ja tarvitsee yösijan siksi ajaksi. Veli suostuu pyyntöön, kunhan pikkusisko ei häiritse tai puutu Brandonin elämään.

Lähde: www.aceshowbiz.com

Brandon huomaa eräänä päivänä työpaikallansa upean tummaihoisen kaunottaren ja pyytää tätä treffeille. Treffit menevät hyvin, mutta eivät pääty makuuhuoneeseen kuten Brandon oli ajatellut. Muutaman päivän päästä Brandon menee naisen luokse ja vie hänet taksilla upeaan hotelliin. Molemmat tuntevat vetoa toisiinsa ja alku sujuukin hyvin, mutta pian Brandon ei pystykään rakastelemaan naisen kanssa. Nainen poistuu hotellilta työpaikalle. Brandon ei voi jättää tyydytystä saamatta ja pian hän leikkii tutun ilotytön kanssa hotellihuoneessa.
Brandonin elämä suistuu raiteelta kun pikkusisko saa hänet kiinni masturboinnista vessassa.  Brandon alkaa ärhennellä Sissylle ja pian hän huomaa, että pikkusisko alkaa oireilemaan samalla tavalla kuin nuorenakin…

Elokuva oli äärettömän raskas, sillä se kertoo avoimesti seksiaddiktiosta ja kuinka ihminen selviytyy siitä päivittäin. Kun addiktio on jatkunut pidempää, tyydytyksen täytyy olla parempi kuin edellisen. Miten se on käytännössä edes mahdollista? Tuleeko loistavasta tyydyksen etsimisestä todellakin pakkomielle, joka on tyydytettävä päivittäin useamman kerran? Ja jos tyydytys ei täyty, jatkaako sitä niin kauan kuin paikat kestävät.

Michael Fassbender esittää roolinsa täydellisesti: jokainen katse on kuin saalistajalta. Jos katse voisi tappaa, Michael olisi pystynyt siihenkin. Loppukohtauksen ilme näytti juuri niin häpeälliseltä ja epätoivoiselta, että katsoja pystyi tuntemaan hänen ajatuksensa ruudun läpi. Carey Mulligan esittää Sissyn roolin upeasti, ja hänen lauluesityksensä New York, New York oli täynnä tunnetta, jota se kaipaakin. Sovitus oli jazzmainen, mutta ah, niin täydellinen.

Ihmettelen nyt, miksi Michael ei saanut roolisuorituksestaan Oscar-ehdokkuutta. Ei Carey Mulliganin nimeäkään näkynyt ehdokaslistassa. Välillä Akatemia ei ihan tiedä mitä tekee! :)