The Phantom of the Opera at the Royal Albert Hall

Lähde: http://www.ncm.com/photos-Phantomi

9.10 1986 oli musikaali-maailman taianomaisin ilta. Lontoon Kuninkaallisessa teatterissa ensi-iltansa saanut Phantom of the Opera eli Oopperan kummitus kirjoitettiin tähtiin. Oopperan kummitusta esitti tuolloin Michael Crawford ja Christineä Sarah Brightman. Musikaalia on esitetty yli 100 000 kertaa ja yli 80 000 000 ihmistä ympärimaailmaa on nähnyt kyseisen musikaalin, eli olen osa mielettömän isoa historiallista menestystarinaa. Andrew Lloyd Webberin loi tarinaan upean musiikin, joka elää vielä vuosisatoja meidän jälkeemme. Kaikista mahtavinta on se, että voin viettää omia 25-vuotisjuhlia musikaalin kanssa. Sinä vuonna musikaalille syntyi ikuinen fani.

Tämä musikaali ja erityisesti vuonna 2004 tehty elokuva on minulle erityisen rakas, sillä näistä blogini on saanut nimensä, Leffafriikin Phantom. <3

Oopperan kummituksen juoni ”lyhyesti”…

Tapahtumapaikkana on Pariisin Oopperatalo. Oopperatalossa pidetään huutokauppa, jossa myydään tulipalosta säilyneitä vanhoja tavaroita eri esityksistä. Kreivi Raoul de Chagny tulee huutamaan soittorasian, josta hänen vaimonsa oli kertonut. Se oli kuulunut Oopperan kummitukselle. Huutokaupassa myydään myös vanha, lähes tuhoutunut kattokruunu, johon oli asennettu sähkölamput. Lamppujen syttyessä, tarina voitiin kertoa vielä kerran…

Oopperassa valmistellaan kuumeisesti vuoden suurinta esitystä, Hannibalia. Tanssijat harjoittelevat koreografiaa Madame Giryn johdolla, ja sopraano ja diva Charlotta Giudecelli harjoittelee pääosan lauluja. Oopperan nykyinen johtaja on saanut tarpeeksensa ja uudet omistajat tulevat esittäytymään työntekijöilleen. Johtajat Firmin ja Andre sekä oopperan suojelija Kreivi de Chagny joutuvatkin tiukan paikan eteen, kun äkkipikainen Charlotta lähtee ovet paukkuen oopperatalosta. Madame Giry tuo uusille johtajille kirjeen oopperan todelliselta johtajalta, Oopperan kummitukselta. Hän kertoo, kuinka hänen oopperaansa johdetaan ja että seuraava tähti on Mademoiselle Christine, yksi oopperan tanssijoista. Johtajat eivät katso käskyjä hyvällä, mutta sopraanon häivyttyä jonkun täytyy ottaa paikka. Christine osoittautuu todelliseksi tähdeksi ja hänestä tehdään Hannibalin vetonaula.

Lähde: http://www.ncm.com/photos-Phantomi

Christine lumoaa kaikki, erityisesti Raoulin, mutta he ovat jo ennestään tuttuja toisilleen. He ovat nähneet viimeksi lapsina ja nyt nuoret kohtaavat jälleen. Amorin nuolet alkavat sinkoilla, mutta Christinen salainen opettaja, Oopperan kummitus ei katso hyvällä, että hänen tähteensä kajoaa joku toinen mies. Ensi-illan jälkeen Raoul pyytää Christineä illalliselle, mutta kummituksella on toiset suunnitelmat. Hän vie Christinen omaan maailmaansa, oopperan katakombeihin salaisen järven yli. Christine lumoutuu opettajastaan ja tämän ympäristöstään. Christine haluaa kuitenkin nähdä miehen naamion takana. Christinen irrottaa naamion eikä tajua kummituksen räjähtävää vihaa.

Lähde: http://www.ncm.com/photos-Phantomi

Lähde: http://static.avinteractive.co.uk/

 

Kaikki oopperassa etsivät Christineä eikä kukaan löydä häntä. Oopperan johtajille, Raoulille ja Charlotalle ilmestyy kirjeet, jossa on saneltu tiukkasanaisesti ohjeita koskien saajien omia elämiä sekä oopperan toimintaa, jotka on allekirjoittanut O, Oopperan kummitus. Christine on palannut takaisin, eikä häntä saa häiritä. Kirjeen saajat eivät hyväksy käskyjä, ja tekevät juuri niin kuin oli päätetty ennen kirjeitä. Charlotasta tulee jälleen päätähti ja Christinestä diivaa alempi esiintyjä. Uusi esitys sujuu ongelmitta, mutta miksi Charlotan ääni kuulostaa sammakon kurnutukselta ja miksi varastonhoitaja hirtetään yleisön edessä?

Christine pelkää nyt opettajaansa ja yrittää saada Raoulin ymmärtämään, ettei kummituksen kanssa leikitä. Christine pakenee Raoul kannoillaan oopperatalon katolle hysteerisenä, eivätkä pari tiedä, että katolla on joku varjostamassa. Raoul rauhoittelee Christinea ja luo häneen uskoa tunnustaessaan rakkautensa rakastamaansa naista, Christineä kohtaan. He poistuvat katolta muiden luo, jättäen kummituksen järkyttyneenä kuuntelemaan heidän loittonevia askelia. Hän vannoo kostavansa Christine ”enkelilleen”, kun tämä hänet petti.

 

On kulunut useampia kuukausia ja on uudenvuoden aatto. Oopperassa järjestetään suuret tanssiaiset ja kaikki riemuitsevat kummituksen katoamisesta. Christine ja Raoul ovat menneet kihloihin, mutta Christine haluaa salata sen vielä kaikilta. Juhlat sujuvat hienosti, mutta vieraiden joukossa on kuokkavieras. Kummitus on tullut naamioituneena tuomaan uuden oopperansa libreton, jonka hän haluaa oopperassa esitettävän, Christine päätähtenä. Kummitus katoaa yhtä salaperäisesti kuin saapui, ja johtajat alkavat punoa juonta kummituksen nappaamiseksi, ja syöttinä he käyttävät Christineä.

Lähde: http://www.ncm.com/photos-Phantomi

Onnistuuko juoni, vai onko kummitus askeleen edellä ovelia juonittelijoita? Pystyykö Christine pelastamaan rakkaan kummituksensa, vai onko pelastuksen hintana sulhanen Raoul? Liittyvätkö vuosia sitten sattunut tulipalo jotenkin kummitukseen?

Enempää en kerro juonesta, sillä kaikista mahtavinta on antaa teille juonen lankaa miltei loppuun, mutta teidän täytyy itse selvittää lanka loppuun.  Toivottavasti rakastutte tarinaan, niin kuin minäkin.

Royal Albert Hall- esityksen taltiointi oli upea kokemus, jonka näkemättä jättäminen Finnkinossa olisi ollut anteeksiantamatonta. Yritin saada itselleni seuraa tuohon esitykseen, mutta nyt tajuan, miten nautinnollista oli mennä yksin. Nauttia kokemastaan, josta on tullut itselleen niin tärkeä ja rakas. Ne kolme tuntia olivat elämäni parhaimpia kokemuksia, enkä koskaan kadu niitä. <3

Oopperan kummitusta esitti Ramin Karimloo, jonka upea ääni sai aikaan kylmiä väreitä. Christineä esitti Sierra Boggess, joka eli jokaisen sävelen aidosti ja tunteella. Raoulia esitti Hadley Fraser, jonka ääni ja katse saivat meikäläisen jalat spagetiksi.

Ennen taltiointia näytettiin dokumentti Oopperan kummituksen 25-vuotisesta taipaleesta, jossa haastateltiin itse neroa, Andrew Lloyd Webberiä. Hän kertoi esityksen tekemisestä ja muistoista näiden vuosien ajalta. Dokumentissa haastateltiin muita tekijöitä musikaalin takana.

Mutta ehkä liikuttavin osuus 3 tunnin aikana olivat loppuaplodit esityksen jälkeen. Esirippu nousi ja Andrew Lloyd Webber käveli lavalle. Hän oli tullut kertomaan omia mietteitä ja esittelemään hänen alkuperäisen tiiminsä 25 vuotta sitten ensi-iltansa saaneesta musikaalista. Vanhat koreografit, puvustajat jne. astelivat lavalle yksi toisensa jälkeen. (kyyneleet olivat jo tässä kohtaa valuneet hyvän aikaa). Viimeiseksi tulivat päätähdet, Michael Crawford ja Sarah Brightman. Michael alkoi kyynelehtiä yleisön edessä eikä pystynyt sanomaan mitään, ja Sarah hymyili yhtä kauniisti kuin aikoinaan omassa ensi-illassa. 

Sarah esitti Music of the Night- kappaleen niiden miesten kanssa, jotka ovat myös esittäneet menneinä vuosina Oopperan kummitusta: Anthony Warlow, John Owen Jones, Colm Wilkinson, Peter Jöback (yksi suosikki laulajistani) ja Ramin Karimloo. Esitys oli niin upea, että sekä Royal Albert Hallin ja meidän salimme nousi seisomaan. Tunnetta ei pysty kertomaan sanoin, se täytyy kokea itse… <3 <3 <3

Kokekaa se itse…<3